tag:blogger.com,1999:blog-2025432145540426670.post6591423142000834605..comments2009-11-11T14:46:45.015+02:00Jani Muhonennoreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-2025432145540426670.post-81915437290441341932009-11-11T14:46:45.015+02:002009-11-11T14:46:45.015+02:00Kiitos Petteri.Jani Muhonenhttp://www.blogger.com/profile/15087970596387834050noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2025432145540426670.post-19845550911395296882009-11-11T14:28:38.141+02:002009-11-11T14:28:38.141+02:00Köh. <br /><br />On kahdenlaista kiirettä:<br />1. &quot;Muka&quot; kiire<br />2. Positiivinen kiire<br /><br />Ensimmäiseen &quot;mukaan&quot; liittyvät asiat ovat yleisesti: todella tärkeitä, deadline paukkuu, tämänkin presen piti olla valmis eilen, materiaalit piti olla eilen painossa ja pitikö meidän toimittaa jonnekin jotakin. Muka - kiire on sellainen, jolla suojaudutaan pomon nakeilta ja epämieluisilta delegoinneilta (ns. hallittu pallon siirto kaverille - efeketi). Muka - kiire on meille kaikille niin kovin tuttu kaveri, eikä siinä mitään. <br /><br />Nyt juuri olen niin kiireinen, että selvittääkseni aivojani ajattelin kerrankin vastata Janin blogiin, jonka lukijoita kuitenkin olen =&gt; Olinko siis sittenkään niin...kiireinen. Kyllä, mutta aivot on pakko välillä tyhjentää. Muka - kiire tuo oman osansa työpäivien mittoihin.<br /><br />Tämä jälkimmäinen, positiivinen kiire, on mielestäni mieluisa kumppani. Mikään ei ole hienompaa, kuin se tunne, että olet jatkuvassa flow - tilassa, jossa et edes muista edellisessä palaverissa, että mihin olet seuraavaksi menossa. Ja kuitenkin, kun olet seuraavassa palaverissa pystyt tuottamaan oikeaa lisäarvoa asiakkaalle, joka sitä sinulta odottaa. Flow - tilassa turhan anaalinen analysointi jää paitsioon ja keskityt oikeaan asiaan. Se, jos joku, on positiivista kiirettä. <br /><br />Ehkä irtohuomioita nuo, mutta sanoisin, että kaikkein eniten nykymaailmassa kiirettä aiheuttaa: sähköposti. Olen viimeisen vuoden aikana testaillut menetelmää, jossa silloin, kun ihan oikeasti pitää saada asioita aikaiseksi ja, kun olen oikeasti jumissa ja olen oikeasti matkalla kohti dead lineja...niin menetelmä on ollut selkeä: pistä se pahuksen sähköposti kiinni, mielellään skypeen &quot;älä häiritse&quot; - tilaksi, loggaudu ulos naamakirjasta ja laita puhelin äänettömälle. Oho, saipas paljon aikaan tunnissa, on lähes poikkeuksetta reaktio.<br /><br />Toinen merkittävä ajansäästäjä on valita sopivat päivät sopiviin asioihin: maanantaisin teen toimistolla duunia, tiistaista torstaihin pyrin olemaan kentällä, perjantaisin teen toimistolla duunia. Tosin sillä välin oikeassa maailmassa: huomasin eräänäkin maanantaina, että olen onnistunut järjestämään itselleni 5 palaveria...Mutta ideaali tilanteessa toimiva ratkaisu. Ja kas kummaa, hommat pelittää.<br /><br />Kolmas asia, joka säästää kaikkien ihmisten aikaa. Kalenterin kunnioittaminen. Ja varsinkin toisen ihmisen kalenterin kunnioittaminen. Ja varsinkin kollegan kalenterin kunnioittaminen. Yleensä meitä Suomalaisia vaivaa tuo delegointi tai asiantuntijuuden puute. Tarvitaan ihmisiä tukemaan toisia ihmisiä niiden omissa duuneissa. Miksi? Laiskuus, epävarmuus ja mukavuudenhalu ovat niitä, jotka aiheuttavat meidän kaikkien kalentereihin aivan turhia merkintöjä. Ihmisten pitäisi miettiä, että tarvitsenko ketään tapaamiselle oikeasti mukaan. Jos en..en ota. Kunnioitetaan siis kaverin kalenteria :)<br /><br />Ja kiireen purun perinteisin välinehän on tietenkin: tehdä ympäri vuorokauden töitä. Ei välttämättä fiksua, joskus pakollista, mutta ei suotavaa.<br /><br />Ja helkkari. Jos ihmiset ovat oikeasti kiireisiä, niin miten ihmeessä niillä on aikaa päivitellä facbookkejaan, twittereitään ja blogejaan työajalla?<br /><br />Sainpahan sanotuksi.Petteri Erkintalohttp://www.klikki.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2025432145540426670.post-2062870756044868602009-11-11T13:41:42.007+02:002009-11-11T13:41:42.007+02:00Joo... joskus osuu omaan nilkkaan. <br /><br />Aamuhan lähti ihan hyvin liikkeelle. Junaan pääsin ajoissa ja niin pois päin. Vaan Pendolinon ollessa 20 min myöhässä ja Helsingin rautatieaseman taksijonon lähennellessä 50 metriä, totesin jälleen kerran, että olisi pitänyt lähteä aiemmin - olisi pitänyt varata enemmän aikaa.<br /><br />Onneksi näitä asioita voi opetella loppuelämänsä ajan.<br /><br />Ei nimittäin siihen jäänyt tämän päivän kiireilyt. Klo 11 palaveriin menin minuutin myöhässä. Siitä palaverista puolijuoksua junaan; lipunkin ehdin ostamaan vasta konduktööriltä.<br /><br />Tiedän myös että Tampereelle päästyäni ravaan pysäkille toivoen ehtiväni linja-autoon.<br /><br />Että semmoinen päivä :)<br /><br />Onneksi kukaan ei ole täydellinen...Jani Muhonenhttp://www.blogger.com/profile/15087970596387834050noreply@blogger.com