Olethan tosissasi? Kiitos ja näkemiin näistä tehtävistä.

Oletko tosissasi? -blogi tulee tämän kirjoituksen myötä ensimmäisen vaiheensa päätökseen. Tämä on nimittäin viimeinen blogikirjoitukseni Vilkas Groupin toimitusjohtajana. Ja tämän kirjoituksen jälkeen tämä blogi siirtyy kesätauolle. Elokuun alusta taas katsastellaan missä maailma menee, siinä vaiheessa olen jo astunut uusiin saappaisiin Verkkoteollisuus ry:n parissa.

Mitä haluaisinkaan sanoa näin ikään kuin jäähyväistunnelmissa?

Toivoisin jollain tapaa voivani vetää yhteen sitä kaikkea, mitä olen eri tilaisuuksissa, koulutuksissa, palavereissa, haastatteluissa ja kirjoituksissani jo moneen kertaan puhunut.

Kertaus olkoon opintojen äiti.

1. Suomi on hyvä maa. Pidetään siitä huolta.
Tällä viikolla Talouselämä kommentoi, kuinka "Suomen kansantaloudelle (ja) hyvinvoinnille on vahingollista, jos suomalaiset ostavat entistä enemmän Nokian kilpailijoiden matkapuhelimia."

Totta. Vaan emme pelasta Suomea ostamalla huonoja tuotteita. Pelastamme Suomen, jos vaadimme suomalaisia yrityksiä tuottamaan parempia tuotteita ja palveluita, joita suomalaisten lisäksi ostavat myös miljoonat muut kuin suomalaiset.

En pidä räntäsateesta, enkä Suomen tyypillisestä loka-marraskuisesta märästä pimeydestä. Kotimaisessa julkishallinnossa olisi mielestäni paljonkin parannettavaa. Olemme syrjäinen ja pieni kansa Euroopan laitamilla.

Siltikään en haluaisi asua missään muualla. Tästä kaikesta huolimatta toivon, että lapsenikin löytävät aikanaan oman Suomensa hyvinvoivana. Jokaisessa maassa ovat jotkin asiat hyvin, jotkin huonosti. Suomessa meitä mielestäni liiaksi vaivaa uhkien näkeminen mahdollisuuksien sijaan. Yrittämisen sijaan antaudumme virkaurien valheelliseen suojaan. Mutta olen myös nähnyt, että suomalainen identiteetti tarkoittaa mitä sanoo ja sanoo mitä tarkoittaa. Suomessa vielä ihan oikeasti välitetään toisistamme.

Keinot välittämisen osoittamiseen vain yhä useammin ovat vanhentuneita. Jokaisen meistä tulisi päivittää maailmankatsomuksemme ja kyseenalaistaa itsestäänselvyytenä otetut asiat.

2. Maailma ei lakkaa muuttumasta vaikka kuinka pyristelisimme vastaan.
Oletko huomannut, kuinka maailma on pienentynyt viime vuosina? Vaikka samanaikaisesti myös monet vastakohdat ovat kasvaneet entisestään. Tuloerot ovat kasvaneet (Suomessakin). Infraltaan kehittyneet yhteiskunnat kehittyvät yhä huimempaa vauhtia samalla kun kehittymättömät maat tuskailevat jopa peruselinolojen kanssa. Ne, joilla jo entisestään on, saavat enemmän.

Minulla ei ole tarjota yhtä ainoaa oikeata lääkettä kaikkiin tarpeisiin. Ei minulla ole mustavalkoisia vastauksia, mitkä ovat kullekin suomalaiselle yritykselle ne parhaat keinot pärjätä kisassa ulkomaisia yrityksiä vastaan. Mutta sen tiedän, että verkkokaupan kautta Suomeen rantautuneita yrityksiä on paljon. Ja monissa ulkomaisissa verkkokaupoissa hintataso on Suomea halvempi.

Auttaako silloin se, että voivotellaan tilannetta ja kieltäydytään laajentamasta toimintaa verkkoon tämän takia?

Eikö olisi oikeampaa kaikin keinoin taistella vastaan, kuin luopua kilpailusta? Jos ruotsalaisesta verkkokaupasta saa hyvää palvelua hyvällä hinnalla hyvästä valikoimasta, eikö silloin suomalaisen verkkokaupan pitäisi tarjota vielä parempaa palvelua tarkemmin kohdennetusta valikoimasta, vaikkakaan ei hintakilpailuun olisi mahdollisuutta? Sinä olet oman liiketoimintasi asiantuntija. Sinä tiedät oman palvelusi kilpailuedut, sinä tunnet asiakkaasi. Älä luovuta.

Itse en ole verkkokauppias. Nostankin hattua ja kumarran kiittäen kaikkia teitä suomalaisia yrityksiä, jotka olette oivaltaneet monikanavaisen kaupankäynnin merkityksen ja palvelette niin suomalaisia, kuin muunkin maalaisia asiakkaita myös Internetin kautta.

3. Tulevaisuudessa on toivoa.
Jos huomista ei olisi, olisiko tässä päivässä mieltä? Persoonallisuutemme, voimavaramme, osaamisemme kumpuavat jo tapahtuneista asioista. Suunnitelmamme ja tavoitteemme suuntautuvat huomiseen ja sitäkin edemmäs. Samalla pitäisi osata elää juuri nyt, tässä hetkessä.

Kaikesta krisoinnistani huolimatta minä henkilökohtaisesti uskon Suomen tulevaisuuteen. Ja aion tehdä oman osani sen eteen. Yksi mies ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta osan siitä kyllä.

Niinpä siirryn jo mainitun Verkkoteollisuus ry:n toimitusjohtajaksi kesän jälkeen. Verkkoteollisuuden visio on parantaa suomalaisen verkkokaupankäynnin edellytyksiä ja sitä kautta parantaa suomalaisten yritysten kilpailuetua.

Oma henkilökohtainen missioni on saattaa mahdollisimman moni suomalainen yritys laadukkaasti verkkoon. Se ei sinänsä ole itseisarvo, mutta monissa tapauksissa kilpailuetua olisi paljonkin löydettävissä asianmukaisella (verkko)palvelukokonaisuudella, joka luo asiakkaalle arvoa, joka parantaa Suomen ja suomalaisten hyvinvointia.

Tavarapaljous ja materia eivät hyvinvointia tuo. Mutta jos yritys myy enemmän, se myös työllistää enemmän. Kun yritys työllistää enemmän, se myös kantaa vastuuta enemmän.

Hyvinvointia maahamme saadaan jos yritykset ja sen työntekijät kantavat vastuunsa tosissaan. 

Jos jokainen meistä tehtävästä riippumatta pyrkii tekemään kaiken "lite bättre" sekä jättämään selittelyn lisäksi myös kusettamisen ja nöyryyttämisen kulttuurin taakseen - siis kantaa vastuunsa - meillä on tiedossa hyvä tulevaisuus.

Joten. Oli yrityksesi pieni tai iso, oli myyntisi tavaroita tai palveluita, kysyn kuinka olet varautunut huomiseen? Toivon, ettet elä siinä harhaluulossa, että jos nyt menee niin sanotusti hyvin, menee vielä viidenkin vuoden kuluttua.

Oletko tosissasi?

Hyvää ja ansaittua kesää sinulle.

"Vain koirille ja huorille naksutellaan."

Kuljin tänään Tampereen Hämeenkadulla Old Brick's Inn -pubin ohi. Muistuipa mieleen tapahtuma ko. ravintolasta jo useamman vuoden takaa. Sen jälkeen en sitten ole paikassa enää käynytkään.

Olimme työporukan kanssa aloittamassa mitä lie illanviettoa ja kysyimme nuorelta mieheltä, joka toimi tarjoilijana josko hän voisi suositella meille jotain spesiaalia olutta Bricksin laajasta valikoimasta. No, tuopit pöytään tuotiin ja aloimme maistelemaan.

Jännä juttu, että noin seitsemänhenkisestä porukastamme kukaan ei suositellusta oluesta pitänyt, vaan kaikki pitivät makua kovinkin kammottavana. (Valitettavasti en enää muista mitä laatua sotku olikaan.)

Yksissä tuumin päätimme, että nämä jäävät juomatta ja tilataan uudet.

Siispä kollegani nosti kätensä ylös ja naksautti sormiaan pyytäen tarjoilijaa paikalle. Sitäpä ei olisi pitänyt tehdä. Mulkaisun jälkeen kaveri saapui pöytäämme tokaisten aggressiivisesti tuon otsikon mukaisen lausahduksen. Hmm... Olipa oikea asiakaspalvelija kutsumusammatissaan.

Ja tämän jälkeen vasta riemua koittikin kun selvitimme asiamme. Halusimme siis tilata uudet oluet kaikille. Ihan rahalla maksaen. Mutta kun ei. Asiakaspalvelijamme katsoi paremmaksi alkaa väittelemään suosittelemansa oluen laadusta sekä hyvästä maineesta ja ties mistä. Loppujen viimeksi pitkin hampain suostui sitten uudet oluet tuomaan kunhan ensin oli monisanaisesti antanut ymmärtää, että liian tyhmiä olimme hyvän päälle ymmärtämään.

Taitaapa olla niin, että en itse ole päässyt asian yli vielä noin viiden vuoden perästäkään, kun tällä asenteella asiaa kerron.

Miksi siis tästä kirjoitan? Ajattelinpa vain itsekin ihmetellä, kuinka pienillä asioilla voi joskus olla yllättävän pitkäkestoiset vaikutukset.

Gonna have to serve somebody

Well, it may be the devil or it may be the Lord. But you’re gonna have to serve somebody.

Niin.

Dylanin Bobilla on muutamia ihan jees biisejä. Joidenkin mielestä varmaan kaikki miehen tuotanto on mestarillista. Kenties.

Mutta ko. säkeistössä on pointti. Jokainen meistä palvelee jotakuta. Eikä se väärin ole. Viimeisten vuosien aikana olemme Facebookin ja muiden yhteisöllisten palveluiden myötä nähneet, kuinka verkossakin tarvitsemme toisiamme. Esko Kilpi eilisessä blogissaan toteaa, että "(tietotyötä) eivät tee toisistaan erilliset ihmiset, vaan toisiaan tarvitsevat ihmiset vuorovaikutuksessa."

Hyvin ymmärretty. Jokainen mies ei aina ole saari, vaan jokainen ihminen tarvitsee toista. Miksi elämme, jos emme toisiamme varten. Vai haluaisitko sinä viettää lopun ikäsi yksin autiolla saarella?

Mutta ketä palvelemme? Markkinatalouttako? Uskontoa? Rahaa? Työtä? Läheisiä? Itseä?

Kun muinoin vielä opiskelin MBA-tutkintoa (siis vielä kuluvan vuoden toukokuussa), totesi opinto-ohjaajani kirjaesseistäni, että ilmeisestikin "suurimmat haasteeni liittyvät omaan ajankäyttöön ja tasapainoon työn ja muun elämän välillä."

Taitaapa tuossa olla toden perä. Olenhan tässäkin blogissa näitä ajatuksia sivunnut kerran jos toisenkin. Kun lapset ovat vielä pieniä ja jokainen päivä tuntuu kärsivän tuntivajeesta, on kai luonnollista pohtia miten ne tuntinsa käyttää.

Tästä siis päädyn itsekin miettimään, ketä palvelen. Omaa hyvinvointiani? Tärkeyttäni? Egoani? Sosiaalista statustani? Vai perhettäni? Vaimoani? Lapsiani? Läheisiäni? Vai kenties vähäosaisempia? Yhteiskuntaa? Liiketoiminnallisten ympäristöjen kehitystä?

Sillä eikö ajankäytön ja päähuomioni valinnat tulisi tehdä sen mukaisesti, ketä palvelen, tai edes ketä haluaisin palvella?

Hengissä puolimaratonilta

Niin minäkin sitten selvisin Forssan Suvi-illan puolimaratonista. Elämäni ensimmäisestä sellaisesta. Tavoite oli päästä omin jaloin maaliin, joka myös tapahtui! Eikä aikakaan nyt ensikertalaiselle (etenkään pohjaharjoittelun määrä huomioon ottaen) niin huono ollut. Juoksun jälkeisenä iltana tosin ajattelin, että ei enää ikinä moista rääkkiä, vaan nyt rupesi jo mieltä kaivertelemaan josko pitäisi vaikka loppukesästä koittaa uudelleen...

Mikä Suvi-illan järjestelyissä kuitenkin oli huomionarvoista (ja varmaan kaikissa muissakin vastaavissa tapahtumissa), oli vapaaehtoisten työntekijöiden runsas määrä. Niin ilmoittautumisessa, huoltopisteissä kuin maalissakin pörräsi kymmenittäin ihmisiä hoitamassa erilaisia asioita. On helppo kuvitella vapaaehtoisten kokonaismäärän olleen tapahtumassa joitakin satoja.

Olisiko tällaista tapahtumaa mahdollista muuten järjestääkään kuin pitkälle vapaaehtoisvoimin?

Joka tapauksessa vajaan kahden ja puolen tunnin taivalluksen aikana oli aikaa miettiä asiaa laajemminkin. Kuinka iso osa bisnestä ja elämää ylipäänsäkin toimii niin kuin toimii juuri sen takia, että ihmiset vapaaehtoisesti tekevät pieniä ja suuria asioita?

Jos jokainen tekisi vain ja ainoastaan sen, mitä edellytetään, eikä yhtään enempää, olisi maailma varmasti kovin raskas paikka. Parhaimmat palvelukokemukset syntyvät, kun saat vilpittömän hymyn, kun palvelu onkin enemmän kuin minimi, kun odotukset ylittyvät.

Miten minä voin päivittäiseen tekemiseeni lisätä annoksen omaehtoisuutta, palasen vapaaehtoisuutta? Kuinka osaltani voisin parantaa asiakkaan, kumppanin tai kollegan kokemusta tekemällä enemmän kuin vähimmäisvaateen?

Ei kai tämänmoinen toimintatapa ole lainkaan itseltäni pois? Tai sinulta?

Älä luule ostavasi silppuria netistä

Tässä tulee Oletko tosissasi -blogin sadas kirjoitus. Kunniapostauksen puheenvuoron saa pitkästä aikaa vieras, tällä kertaa Topi Koskinen.

On noin kuukausi aikaa siihen, kun orapihlaja-aidat pitää taas leikata. Pensasaitaa leikatessa syntyy läjäpäin risua, orapihlajan tapauksessa vieläpä piikikästä, ja jotta siitä pääsisi vähin kuljetuksin eroon, risu pitää saada suppenemaan. Tähän tarkoitukseen on oksasilppurit kehitetty. Minä halusin ostaa oksasilppurin jo talvella, koska omenapuut parturoidaan keväthangilta. Siitä kokemuksesta oppineena annan sinulle neuvon: Älä osta silppuria netistä.

Vilpittömästi minun logiikallani oksasilppuri on juuri sellaista tavaraa, jota kannattaa ja oikeastaan pitäisikin ostaa nimen omaan netistä. Ensinnäkin fyysiset kaupat joista näitä saa, ovat kaukana kotoa ja toisistaan, kehäteiden varsilla tai teollisuusalueilla, jolloin hintojen ja mallien vertailu vie kohtuuttomasti aikaa ja kilometrejä. Ilman autoa ja asialle buukattua kalenteriaikaa sellaista ei saa ostettua. Jos laskee mitään arvoa käytetyille tunneille tai dieselille, huomaa maksaneensa melkoisen kynnysrahan ennen kuin edes pääsee arvioimaan mikä malli voisi olla sopivin. Toisekseen, laitteet ovat niin kalliita, että millään markettirautakaupalla ei ole mahdollisuutta pitää kovin laajaa valikoimaa varastoissaan. Kolmanneksi, sijoitus on myös minulle asiakkaana niin iso, että haluaisin tietää mitä olen ostamassa. Valitettavasti oma kokemukseni rautakauppojen palvelusta on, että myyjiä ei ole tai he eivät tiedä tuotteista mitään; netistä tietoa saa enemmän, nopeammin ja luotettavammin.

Valitettavasti kaikki odotukseni romahtivat.

Aloitin hakuni tunnetuista rautakauppabrändeistä, tässä vain parhaita paloja:

• www.k-rauta.com –sivustolla on kaikenlaisia vinkkejä ja linkkejä erilaisiin kodin remontteihin ja muihin puuhiin. Joistain tuotteista löytyy jopa esitteitä. Pisimmälle viety interaktiivinen ominaisuus on Lisää muistilistalle -toiminto, mutta ostamista siellä ei voi tehdä. Hakusanalla ”silppuri” löytyy kaksi tuotetta: BOSCH AXT 25 TC (449,00e) ja RYOBI RSH2455 (199,00e tarjouksessa). Tuotteet on esitelty parin lauseen mainostekstillä, ja näiden mainosspeksin mukaan laitteiden featureissa ei taida eroja olla. Summa summarum: K-Raudan nettisivun priorisoitu use-case on siis luoda muistilistoja olemattomasta tiedosta.
  
  
• www.bauhaus.fi - sivustolla on vain mainoksia. Ei kauppaa, ei tuotehakua, ei mitään muuta kuin mainoksia. Parasta mitä sivuilta saa irti on interaktiivisesti selattava jäljennös viimeisimmästä tarjouslehdestä. EI muuta. Bauhausin sivuston tärkein use-case on muistinvirkistys paperimainoksen jo lukeneille.
  
  
• www.starkki.fi – kokemus on hyvin hämmentävä. Haku ei löydä mitään sanalla ”silppuri”, mutta esimerkiksi hakusanalla ”bosch” löytyy kaksi tulosta, informatiivisesti otsikoituna Bosch ja Bosch. Edellisen klikkaaminen vie sivulle jossa on kaikenlaisia sähkölaitebrändejä, ja niitä klikkaamalla pääsee ko. firmojen sivulle. Starkin priorisoitu use-case on siis saada asiakas pois omilta sivuilta.
  
  
• plantagen.fi on järjestellyt sivunsa tuoteryhmittäin, ja yksi näistä on Puutarhatarvikkeet. Valitettavasti sen alla ei silppureita ole esitelty. Koneista ainoastaan ruohonleikkurit ovat esillä, mutta ei niitäkään ostaa voi. Plantagen on todennäköisesti tehnyt sivut vain koska sivut pitää olla.
  
  
• Ylivoimaisesti hauskin kokemus oli S-ryhmän http://www.agrimarket.fi/. Ei sieltäkään mitään ostaa voi, mutta kun tiedustelin asiaa Palaute-napin takaa, sain vastaukseksi: ”Agrimarketin nettikaupasta voi tehdä ostoksia, mikäli on Agrimarketin tiliasiakas sekä Agrinet-asiakas. Voit käydä tekemässä tilisopimuksen lähimmässä Agrimarketissa, tämän jälkeen ostokset onnistuu myös netissä.” Minun siis pitäisi ajaa parinkymmenen kilometrin päähän markettirautakauppaan tehdäkseni sopimuksen, jotta sitten takaisin kotiin ostamaan silppuri netin kautta samasta kaupasta. Viihdyttävä muttei kovin hyödyllinen neuvo.

Varsinaisia nettikauppoja puutarhatarvikkeille ei suomenkielellä löydy. Hakemalla saa netistä irti www.pixmania.com –osoitteen, jonka suomenkielisiltä sivuilta toden totta löytyy neljän laitteen valikoima silppureita. Hämmentävää on se, että lähtöhinta esim Bosch AXT 25 TC:lle on kalliimpi kuin K-raudassa, plus toimituksesta veloitettaisiin 57-77 euroa lisää. Sama toistuu muissakin nettikaupoissa (esim HobbyHall, NetAnttila, taloon.com, jne): Valikoimaa ei ole, ja jos joku yskittäinen silppuri löytyy, se on kallis eikä siitä kerrota mitään.

Niinpä johtopäätös on tämä:

1. Netissä ei ole valikoimaa.
2. Netissä ostaminen on kallista.
3. Netistä ostaminen on hidasta ja epäluotettavaa.
4. Netti on vihollinen.

Informaatioaikakauden maailmankansalaisena toki en malttanut jäädä Suomen kauppojen varaan. Vertailun vuoksi haeskelin Boschin AXT 25TC:tä myös maailmalta. Ei olisi pitänyt. Tämä K-raudassa 499 euroa ja pixmaniassa 510 euroa +57..77e toimitus maksanut silppuri maksaa UK ToolStop –verkkokaupassa 351,63e + shipping to Finland 35,53e, siis yhteensä toimitettuna 387.16e. Kysäisin Boschilta mikä näin ison hintaeron tekee. Vastaukseksi sain markkinointipäällikön murinan: ”Mikäli päädyt tuomaan laitteen kuitenkin UK:sta niin huomioi, että johdon vaihdon jälkeen takuu ei ole enää voimassa ja käyttöön saattaa siten liittyä turvallisuusriski.”

Topi Koskinen on käyttäjäkeskeisen tuotesuunnittelun asiantuntija, joka kehittää työssään mobiiliratkaisuja internetpalveluille.

Suomalaisten tuotteiden pitää olla parempia!

Olen suhteellisen tuore (ja onnellinen) iPhonen käyttäjä. Suomalaisena kai kuitenkin pitäisi tuntea syyllisyyttä, kun en käytä nokialaista.

No, Nokian puhelimia on minulla ollut käytössä vuodesta 1995 yhteensä yhdeksän erilaista mallia. Moniin olin todella tyytyväinen. Vaan sitten kävi niin, että Apple tuli ja meni lujaa ohi. iPhone vaan on parempi puhelin.

Miksi siis tyytyä suomalaiseen vain siksi, että se on suomalainen?

Mielestäni on väärin ostaa suomalaisia tuotteita tai palveluita niiden suomalaisuuden vuoksi. Oikein on ostaa suomalaisia, jos ne ovat parempia.

Teemme nimittäin karhunpalveluksen suomalaiselle teollisuudelle, jos emme vaadi siltä parempaa. Suomi on pieni maa, suomalaiset ovat pieni vähemmistökansa maailmassa. Ei viiden miljoonan ihmisen markkina ole riittävä menestyksen tae, jos todella halutaan valloittaa maailma.

Tunnetko sinä ketään ruotsalaista, saksalaista tai amerikkalaista joka ostaisi Nokian puhelimen vain sen takia, että se on suomalainen tuote? Tai mitään muutakaan suomalaista tuotetta ainoastaan sen suomalaisuuden vuoksi?

Suomalaisia tuotteita ostavat muutkin kuin suomalaiset, jos ne ovat hyviä.

Jos Nokia onnistuu tekemään iPhonea paremman puhelimen - hyvä. Siihen asti käytän ulkomaista puhelinta ja omalta osaltani haastan Nokiaa ylittämään itsensä.

Ja todella toivon, että se sen tekee, olenhan suomalainen.

EU menee eteenpäin?

Euroopan komissio on antanut uuden asetuksen koskien kilpailusääntöjen soveltamista jakelusopimuksiin. Uusi asetus tuli voimaan 1.6.2010.

Mielenkiintoinen pointti verkkokaupankäynnin kannalta on päätös, että "kaikki jakelijat voivat lähtökohtaisesti myydä tuotteitaan myös Internetin välityksellä. Tavarantoimittaja voi kuitenkin vaatia, että jakelijalla on myös fyysinen liike- tai esittelytila, jossa asiakkaat voivat käydä tutustumassa tuotteisiin. Verkkokaupan täydellinen kieltäminen luokitellaan vakavaksi kilpailunrajoitukseksi, joka ei kuulu ryhmäpoikkeusasetuksen antaman suojan piiriin."

Maailma kehittyy, näköjään myös EU.

Lue aiheesta lisää Kilpailuviraston sekä EU:n sivuilta.