Minä valitsen kasvun strategian

Aamulehdelle on ollut hienoa omata (ainakin) kaksi fiksua miestä. Nimittäin Matti Apunen ja Jorma Pokkinen ovat onnistuneet monesti pukemaan sanoiksi viisaita ajatuksia ja näkemyksiä. Molemmat uskaltavat sanoa mielipiteensä vaikeistakin asioista vaikka eivät näin aina kansansuosioita saavuttaisikaan.

Harmi sinänsä, että Apunen nyt poistuu Aamulehden riveistä. Toki onhan oikein välillä vaihtaakin hommia ja täten antaa itse kullekin mahdollisuus uusiutua.

Eilisessä Aamulehdessä oli Apusen viimeinen sunnuntaivuodatus. Josta bongasin mainioin lauseen (vapaasti muisteltuna): "meidät on opettu katsomaan karsaasti niitä, joille ei kelpaa keskinkertainen palvelu eikä mauton ruoka."

Niinpä niin.

Kaikkihan lähtee omasta hyvinvoinnista. Omasta ja itselle tärkeiden ihmisten hyvinvoinnista. Koska minä olen kiinnostunut siitä kuinka minulla menee, haluan vaikuttaa asioihin, joiden uskon tuottavan loppukädessä minulle hyvinvointia. Siksi minulle ei riitä keskinkertainen palvelu.

Itsekästä? Ehkä, mutta niin se maailma pyörii. Etköhän vain sinäkin näin toimi?

Jos me emme vaadi parempaa palvelua, jos me emme vaadi maistuvampaa ruokaa, jumiudumme paikoillemme - tai oikeammin sanottuna jäämme jälkeen. Viime viikolla Boardmanin Pecha Kucha -illassakin jälleen kuultiin kuinka yrityksillä on loppujen viimeksi vain kaksi strategiaa: kasvun strategia tai kuoleman strategia.

Minä valitsen kasvun strategian. Se on hyvin yksinkertaista.

Jos suomalaiset kuluttajat eivät vaadi parempaa palvelua, suomalaiset yritykset eivät tarjoa parempaa palvelua. Jos suomalaiset yritykset eivät tarjoa parempaa palvelua, ne eivät kasva. Jos suomalaiset yritykset eivät kasva, ne kuolevat. Jos suomalaiset yritykset kuolevat, oma hyvinvointini on vaarassa.

Ja kuten sanottua, minua kiinnostaa oma hyvinvointini.

Minä en halua jäädä eläkkeelle

Hyvä on, myönnän, ei tämä vielä ole niin kovin ajankohtainen aihe elämässäni. Mutta joka tapauksessa ajatus siitä, että joskus vain "olisin" enkä tekisi "mitään", kuulostaa epämiellyttävältä.

Toki lepoa sekä lomaa pitää olla ja haluan viettää aikaa perheeni ja itselleni tärkeiden ihmisten parissa. Mutta se, kuinka eläkkeelle jäämisestä tunnutaan yleisesti ajattelevan, on jotain tyyliin "teen näitä paskahommia kunnes voin jäädä eläkkeelle ja tehdä mitä haluan."

Miksen voisi nyt tehdä mitä haluan - tehdä töitä joita haluan?

Miksi en kuudenkymmenen paremmalla puolenkin vielä voisi tehdä niitä asioita joita haluan, olkoon ne sitten "töitä" tai ei. Kuka sanoo, että työkyvyttömyys alkaa tietyssä iässä?

Nythän jos koskaan olisi kuitenkin se oikea aika olla "eläkkeellä", kun lapset ovat pieniä ja käsillä ovat elämän ruuhkavuodet. Luulisin, uskoisin ja oletan, että muutaman vuosikymmenen päästä onkin paljon "enemmän" aikaa kuin nyt. Eikö aika silloin kannata käyttää niihin asioihin, joilla voi olla vaikutusta? Kaipa myös viisauttakin on jo paremmin päässä kun on elämää enemmän nähnyt ja ymmärtänyt.

Joku varmaan osaa sanoa onko asia näin?

Koskahan sulkeutuvat loputkin paperitehtaat?

Kauppalehdessä pohditaan tänään miksi metsäjätit tyytyvät tekemään bulkkia, vaikka ne voisivat luoda uutta liiketoimintaa ryhtymällä tuottamaan puutuotteita rakennusteollisuuden tarpeisiin.

Niinpä. Olisiko jonkinmoinen korporaatiolaiskuus taustalla. Kun ajat ovat olleet teollisuudelle hyvät, ei ole ollut tarvetta lähteä liiketoimintaa kehittämään. Samanaikaisesti palkkataso ja kustannusrakenne on päässyt kipuamaan kenties jo liian korkealle.

Sinänsä huvittavaa että tällaista pohditaan nyt. Kuulinhan jo useamman vuotta sitten tarinaa siitä, kuinka jo vuosikymmeniä sitten eräälle suomalaiselle puuyhtiölle annettiin mahdollisuus tuottaa Mersujen takaikkunalle valmiiksi muotoon sahattuja vanerilevyjä, joista MB olisi tehnyt hattuhyllyt autoihin.

Ei kiinnostanut yhtiötä. Ei, vaikka neliöhinta olisi ollut moninkertainen bulkkiin nähden. Olipahan helpompaa jatkaa bulkin tekoa.

No, tässä ollaan. Monettako vuotta Suomen metsäteollisuus onkaan ollut alamäessä? Montako paperitehdasta on jo suljettu? Koskahan tällä menolla suljetaan loputkin?

"Mikään ei pelasta menestyvää yritystä." Silloin ei tarvitse enää yrittää. Mutta silloin vasta tositekijät punnitaankin kun ajat ovat hyvät. Osataanko jo silloin katsoa riittävän pitkälle tulevaisuuteen ja laatia suunnitelmat toiminnan sopeuttamiseen aikojen ja tilanteiden muuttuessa? Turha on kuvitella, että vallitseva tilanne on ja pysyy.

Kanavakonflikti Espanjalaisittain

Viikko sitten vierailin Espanjassa Igualadan kaupungissa Punto Blancon pääkonttorilla. Punto Blanco ei (ainakaan minulle) ole kovin tuttu firma, mikä ei sinänsä ole ihmekään kun ei Suomesta heidän tuotteitaan löydy. Euroopan laajuisesti heillä kuitenkin jakelukanavia on ja Espanjassa Punto Blanco on yksi suurimmista alusvaatemerkeistä.

Naisten ja miesten alusvaatteiden lisäksi Punto Blanco valmistaa sukkia ja uima-asuja. Korkealaatuisia "premium high" -tuotteita, joissa ei kilpailla hinnalla vaan laadulla. Hyvä valinta. Kilpailuetua tuskin syntyy siinä, että myy mahdollisimman halvalla, vaan sillä, että löytää asiakasryhmän joka on valmis maksamaan hieman paremmasta tuotteesta hieman enemmän.

Espanjan talouden tilanne kyllä näkyi Punto Blancollakin. Näkyi mm. siinä, että liikevaihto oli viime vuonna rajusti tippunut, jälleenmyyjiä oli joutunut konkurssiin ja niin edelleen. Jo muutaman vuoden takainen strateginen linjaus avata omia vähittäismyymälöitä kauppakeskuksiin ja ostoskaduille sai tässä rytäkässä lisää tulta alleen, kun Punto Blanco alkoi tarjoamaan franchising-konseptia. Toisin sanoen alkoi tietyllä tavalla rahoittamaan pieniä jälleenmyyjiään, jotka eivät pankeista tai rahoituslaitoksista lainaa saaneet.

Tosin sillä ehdolla, että muut merkit tiputetaan myymälästä pois ja toiminta tapahtuu Punto Blanco -brändin alla. Ymmärrettävä juttu.

Verkosta kuulemma myös kauppa hyvin käy. Vaikkakaan se ei ole asiakkaan näkökulmasta kovin helppoa. Eikä sitä halutakaan helpottaa, koska ei haluta astua jälleenmyyjien varpaille myymällä suoraan verkosta...

Tuttu juttu Suomessakin. Asiakkaan etu unohdetaan kun vanhan maailman tukkuri-vähittäisporras siirretään sellaisenaan verkkoon. Tässäkin tapauksessa - ja niin valitettavan monessa muussakin - tilanne silti olisi se, että jälleenmyyjät eivät myy niin hyvin kuin pitäisi. Uskalletaan kyllä avata omia myymälöitäkin, mutta Internetissä ei sitten haluta "astua varpaille".

Asiakkaan ostamista helpottava verkkokauppa ei ole jälleenmyyjiltä pois. Päin vastoin. Hyvä verkkokauppa, josta kauppa käy, taatusti auttaa myös jälleenmyyjää. Jos kohderyhmästä löytyy vaikkapa kymmenen miljoonaa kuluttajaa, eikö olisi vain hyvä jos edes yksi miljoona tutustuisi tuotteisiin ensin verkon kautta ja tämän myötä päätyisi myös jälleenmyyjäketjun asiakkaaksi.

Hyvä verkkonäkyvyys ei ole keneltäkään pois. Oppikaa se jo.

Olemmeko sodassa?

Kun sota ravisteli Suomea ja Eurooppaa, oli siitä selviytymisen yrittäminen luonnollinen asia jokaiselle. Vaikea on nykyajan ihmisenä edes koittaa arvailla niitä tuntoja ja tilanteita mitä silloin kuka tahansa mattimeikäläinen joutui kokemaan.

Ja sotiahan on ihmiskunnan historiassa nähty jos minkälaisia. Tapahtuuhan niitä edelleenkin. Myös sotia, jotka ovat naamioituneet joksikin muuksi.

Mistäpä muustakaan nimittäin tämän hetkisessä talouskriisissä on kyse kuin omien rajojen puolustamisessa, eli sodasta. Tätä sotaa ei käydä asein, vaan valuutoin ja finanssikeinoin. Omien etujen puolustamisesta - ja vaatimisesta - kuitenkin kaikki on tässäkin lähtenyt.

Kreikka, Espanja ja muut ovat huolissaan omasta tilanteestaan. Jokainen kreikkalainen, espanjalainen ja suomalainenkin on kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan. Eli omasta navastaan.

Kuinka käsittelemme tätä asiaa? Osaammeko käsitellä sitä lainkaan?

Eurooppa yhtenä (talous)alueena halutaan nähdä yksilön etujen hyötyjen puolesta. Tilannetta verrataan USAan, joka maantieteellisesti, valuutallisesti ja kielellisestikin pystyy toimimaan yhtenä maana, vaikka tosiasiassa se koostuu useista alueista ja valtioista kuten Eurooppakin.

Jos Euroopassa haluamme saada aikaiseksi samankaltaisen vapaan liikkumisen ja kaupankäynnin alueen, vaatii se muutoksia nykyisiin toimintamalleihin. Se vaatii yhdistymistä. Ja yhdistyminen vaatii sopeutumista, uhrauksiakin. Minun etuni ei välttämättä ole sinun etusi.

Sinun etusi saattaa olla pahassa ristiriidassa minun hyvinvointini kannalta.

Onko oikea ratkaisu silloin työntää päänsä puskaan ja sulkeutua muulta maailmalta yrittäen toimia yksin? Vai olisiko syytä nähdä jokainen kriisi ja epävakaus mahdollisuutena?

Kyllä meillä Suomessakin kaikkea hassua tehdään, kun niin olemme tykänneet nauraa kreikkalaisten oudoille eduille. Meillähän maksetaan siitä hyvästä, että lomilta palaamme takaisin töihin. Eikös se ole hieman sama asia kuin jos Kreikassa maksetaan siitä, että tullaan ajoissa töihin?

Pointtini kuitenkin on se, että halusimme tai emme, maailma jatkaa käymistilaansa. Ei tämä ole valmis pallo vielä. Historiasta voimme oppia rajojen ja yhteiskuntien muuttuneen kovasti ja useasti. Ja aina vaaditaan sitä, että joku - elleivät sitten kaikki - jollain tapaa muuta toimintatapojansa.

Mitä silloin voimme tehdä, on koittaa kääntää tilanne eduksemme. Koittaa nähdä ne mahdollisuudet mitä tarjolla on, eikä vain tuijotella uhkia. Uhkana on, että ulkomaalaisia - ihmisiä ja yrityksiä - tulee jatkossa enemmän Suomeen. Uhkana on, että ulkomaiset omistajat valtaavat suomalaiset yritykset.

Eli annetaanko asian olla niin vai toteammeko, että myös suomalaiset voivat tehdä samoin? Pysytteletkö kotipiirissäsi katsomassa kun ruotsalaiset ja saksalaiset firmat tulevat ja voittavat? Vai haastatko tilanteen? Lähdetkö maailmanvalloitukseen? Koska saamme nähdä seuraavan suomalaisen yrityksen menestystarinan kansainvälisillä markkinoilla?

Voiko se olla sinun yrityksesi?

Vai tarvitaanko edes moista ajattelua? Onko oikein ajatella, että Euroopan pitää olla kuin USA? Mitä se hyödyttää minua tai sinua, että suomalainen menestyy maailmalla?

Kaipa olet miettinyt vastauksen valmiiksi?

Mikä onkaan se pointti?

Bensiini- tai dieselmoottori ei ole itseisarvo (ainakaan suurimmalle osalle). Perille pääsy on.

Kivitalo ei ole itseisarvo (paitsi ehkä statusmielessä). Hyvä sisäilma ja lämmin koti ovat.

Verkkokauppa tai sen ohjelmisto eivät ole itseisarvoja (okei, insinööreille ovat). Kannattava liiketoiminta on.

Sosiaalinen media ei ole itseisarvo (toki filosofisesti ajatteleville). Uusien viestintätapojen mahdollisuudet ovat.

Eivätkä nämä väitteetkään itseisarvoja ole. Mutta niiden aiheuttamien ajatussykäysten aikaansaamat muutokset ja uudistukset voivat olla.

Asiakaskokemukseen voi vaikuttaa

Asiakaskokemus on aina sellainen juttu, että isoon osaan asioita et voi vaikuttaa. Asiakkaan kokemus kun muodostuu jo niistä tekijöistä lähtöisin, millä tuulella sattuu olemaan, onko kenties nälkäinen, onko kiire, paistaako aurinko vai tuleeko räntää.

Ne ovat kuitenkin lähtökohdat jokaiselle kohtaamisellesi asiakkaan kanssa. Tapahtui se sitten myymälässä tai verkossa.

Joten. Kannattanee panostaa sitäkin enemmän niihin asioihin mihin voi vaikuttaa. Jo jälkeenjäänyt mainonnan kansanviisaus oli, että mainonnasta puolet menee hukkaan - ei vain tiedetä kumpi puoli. Asiakaskohtaamisissa näin ei ole. Sinä jos kuka kykenet määrittämään ne asiat, joilla muodostat jokaisesta asiakaskokemuksesta loistavan, lähtökohdista riippumatta.

Olen positiivinen ihminen! Ihan varmasti olen!

Olenkohan turhan kriittinen ihminen? Vai miksi niin usein tännekin kirjoitan moitteellisesti milloin mistäkin prosessista, palvelusta tai tapahtumasta?

Viimeksi jo ajattelin, että nyt saa riittää tuskailut, ensi kerralla aiheena on jotain positiivista. Mutta kun... No, katsotaan tulisiko tästä sitten positiivinen lopputulema.

Aiheena nimittäin työpöytä. Kotosalla alettiin suunnittelemaan pikkaraisen varastohuoneen muuttamista työhuoneeksi. Ja koska tapanani taitaa olla asioiden edelle meneminen, aloin heti alkumetreillä miettimään minkälainen työpöytä uuteen työhuoneeseen sopisi. (Vaikka täytyyhän sitä totta kai tällaisten asioiden kautta miettiä, soveltuuko ko. tila työhuoneeksi ylipäänsä.)

No, muistan kuinka jo joitakin vuosia sitten yöpyessäni jossain päin Suomea jossakin ei-ketjuhotellissa seisoi huoneen nurkassa erittäin a) tyylikäs, b) käytännöllinen työpöytä. Kuten yllä kuvasta näkyy.

Ei kauaakaan sen jälkeen näin samanlaisen pöydän Vepsäläisen myymälässä. Tai niin ainakin muistelisin nähneeni. Joten kun pöydän hankinta ehkä tulee ajankohtaiseksi (pitäisi se remonttikin tehdä ensin), singahdin välittömästi vepsalainen.comiin sitä etsimään.

No nyt onkin jo helppo arvata, mikä oli pielessä. Ne Vepsäläisen sivut tietenkin.

Jos päädyn huonekaluliikkeen sivuille, mitä etsin? Tuotteita tietenkin! Mitäs sinä etsit? Odotan näkeväni tuotteet hyvin ryhmiteltyinä ja laadukkailla tuotekuvilla sekä monipuolisilla tuotekuvauksilla varustettuina. Vaikkakin menisin myymälään ne ostamaan, haluan tutustua kunnolla etukäteen.

Ei pennin vertaa kiinnosta ne printtikäyttöön suunnitelluista katalogeista tehdyt pdf- tai muut vastaavat selailtavat tuotekuvastot. Mitä niistä saa irti? No ei paljon mitään. Sen verran kuitenkin, että ko. pöytä tosiaan Vepsäläisen valikoimista löytyy ja Boknäs merkiltään.

Siis seuraavaksi Boknäsin sivuille tarkistamaan, josko sieltä paremmin infoa löytyisi. Esim. koko olisi kiva tietää, sopiiko se edes tulevaan työhuoneeseen.

Kiva flash-esitys. Mitä tekemistä kilpikonnalla on huonekalujen kanssa, jäi tosin selityksestä huolimatta hieman kyseenalaiseksi. Klik tuotteet. Ja sitten paloi hermot. Eipä ollut näitä sivuja suunniteltu käyttäjä mielessä. Vaikka tyyliä omaavatkin. Mutta minen jaksanut sen pidemmälle edetä.

Eli lopputulema?

Enköhän vielä jonain päivänä sen pöydän hanki. Jos nimittäin tuote on riittävän hyvä ja houkutteleva, saattaa jopa edesauttaa sen haluttavuutta, mikäli ostaminen tehdään hankalaksi. Vepsäläisellä ja Boknäsillä taitaa siis olla tämmöinen hienon kiero strategia. Positiivisena siis todettakoon, että nämäkään kokemukset eivät pysty minua estämään ostamasta pöytää.

Ja saivatpahan taas Vepsäläinen ja Boknäs tämänkin tarinan myötä mainosta ja linkkejä sivuilleen. Jälleen kerran muistutan Frank Sinatran viisaudesta: "Kaikki julkisuus on hyvästä kunhan nimi on oikein." Turhaakos ko. tahot kuluttavat eurojaan Internet-presenssinsä parantamiseen, jos ei siihen ole tarvetta. Positiivisena siis todettakoon, että tosimiehet - ja yritykset - kulkevat omia polkujaan.

Ja sitten vielä. Yllä olevan kirjoittamisen jälkeen lähdin linkittämään ko. yritysten sivulle ja katso! Vepsäläisellä oli kuin olikin tuotteet haettavissa tuoteryhmittäin. Oliko jo viimeksikin vai onko sivun käytettävyys sitä luokkaa, ettei moista huomannut - tämä jäi epäselväksi. Ei silti sitä "minun" työpöytääni kuitenkaan löytynyt muualta kuin sieltä katalookista...

Korttimaksaminen maksaa, se on siis pahasta

"Toukokuun alussa voimaan astuneen uuden maksupalvelulain mukaan kaupoilla ja muilla korttimaksuja vastaanottavilla yrityksillä on mahdollisuus periä korttikustannus erikseen kuluttajalta."

Hienoa. Laitetaan kuluttaja maksamaan kun kerran haluaa käyttää pahaa pahaa korttia.

Totisesti toivon, että yritykset osaavat kuitenkin vielä ajatella asiaa, ennen kuin suin päin alkavat lisäämään hintoihinsa maksutapalisää. Vai halutaanko todella palata ajassa taaksepäin ja ajatella käteisen käyttöä ilmaisena asiana?

American Express on kai perinteisesti se kallein kortti. Amexin käyttäjät taitavat kuitenkin perinteisesti olla niitä, jotka ostavat sekä useammin ja kerralla enemmän. Jos saan kauppaani näin hyvän asiakkaan, joka todella ostaa tiuhaan ja paljon, eikö siitä hyvästä kannattaisi myös hieman olla valmis maksamaan? Vai ovatko parempia ne asiakkaat, jotka ostavat vähän mutta maksavat "ilmaisella" käteisellä?

Koska viimeksi olet laskenut mitä maksaa käteisen käyttö? Rahan säilytys, laskenta, kuljetus, tilillepanot - kaikista näistä syntyy niin kustannuksia, kuin vaivaakin. Lisäksi kuluu aikaa - joka maksaa.

Oletko tehnyt vertailun korttimaksamisen ja käteisen kustannuksista omassa liiketoiminnassasi? Huomioiden myös tekijät ostokäyttäytymisen suhteen? Jos olet, hyvä. Silloin voinet myös hyvillä mielin tehdä päätöksesi eri maksutapojen hinnoittelun - tai hinnoittelematta jättämisen suhteen.

Jos et ole... voivoi. Älä siis ainakaan suin päin lähde rankaisemaan pahoja korttia käyttäviä asiakkaita, vaan mieti vielä hetki.

Mitä tosissasi luulet, liikkuuko maailma (maailmaa on Suomen ulkouolellakin) todellakin käteismaksamisen suuntaan vai ei? Liikutko siis samaan suuntaan kuin muu maailma?