keskiviikko, 25. elokuuta 2010

Kuka muistaa Beatlesit enää viiden vuoden päästä?


Antti Larvala kirjoitti joku aika sitten uusista tavoista toimia. Niinpä. Minäkin olen löytänyt uusia tapoja. Löysin nimittäin radion. Ja sen myötä loistavan "harrastuksen". Ajellessani kolmostietä ees ja taas, kuuntelen pääsääntöisesti kolmea radiokanavaa (Radio 957, Radio Asia, Radio Rock) ja joka kerta bongatessani mielenkiintoisen, mutta vieraan biisin, selvitän SoundHoundin avulla kyseisen artistin, albumin ja kappaleen.
SoundHound on muuten elämänlaatua kummasti parantava iPhonen app. Eikö olekin rasittavaa kun radiossa, ravintolassa tai missä lie kuulet kappaleen, muttet tiedä mikä se on? SoundHound kuuntelee näytteen ja hakee tietokannasta ko. tiedot. Loistavaa!
Mutta takaisin asiaan. Ei nimittäin minulle riitä että tiedän mistä on kyse. SoundHoundin hakuhistorian perusteella haen Spotifysta ko. kipaleet ja tallennan ne soittolistalle. Ja koska Spotifyn ilo on myös jakamisessa, jaan listan nyt sinullekin. Enjoy!

Spotify on jännä juttu. Radiolistan lisäksi suurin osa sen kautta kuuntelemastani musasta on sitä samaa, mitä aina ennenkin olen kuunnellut. Sitä samaa, jota läppärini kovalevy on täynnä, sitä samaa, joka cd-levyjen ja vinyylien muodossa täyttää ainakin puolet kirjahyllystä. Onpa vaan niin helppo ja mukava käyttää Spotifya. Ehkäpä tottumiskysymyskin.

Mutta. (Asioissa on aina mutta.) Ne (Rolling Stonesia lukuun ottamatta) suuret suosikkini - Led Zeppelin, Pink Floyd ja Metallica - loistavat poissaolollaan. Ja myös joidenkin muiden suuret suosikit, esim. AC/DC ja Beatles ovat paitsiossa myös.

En tiedä onko poisjääminen levy-yhtiöstä vai yhtyeestä vai kenestä kiinni. Onhan kuulunut juttuja Spotifyn maksamien korvauksien pienuudesta, joka voi olla tässä taustalla...

Mutta...

Poisjääminen on silti mielestäni häviö ko. artisteille. Olisipa mukava kuunnella Led Zeppeliniä yhdessä Rolling Stonesin kanssa. Tai Beatlesia yhdessä Metallican kanssa. Kun kerran joka tapauksessa Spotifya käytän.

Ja vielä suurempi häviö tulee siinä, että Spotifyn tyyppisiin palveluihin oppinut kansa ei näihin artisteihin pääse tutustumaan. Kuinka moni AC/DC-fanaatikko mieluusti jakaisikaan Touch too Much -soittolistojaan propagandamielessä. Itse ainakin kovasti koittaisin lähimmäisiäni sivistää vaikkapa Pink Floydin Atom Heart Motherilla (on muuten maailmankaikkeuden hienoimpia levynkansia).

Eli kuten Antti sanoi, on tullut uusia tapoja toimia. CD lähes tulkoon syrjäytti vinyylin, C-kasetit ovat jääneet unholaan, MiniDiscejä ei juurikaan enää näy. Entä savikiekot? Kelanauhat?

Ei CD:n tai mp3:n ostaminen voi olla ainoa keino nauttia laillisesta musiikista. Me haluamme enemmän vaihtoehtoja. Ja yhä kasvavampi joukko niin vaatii.

Metallica (tai edustajansa) työntää päänsä puskaan ja toivoo ettei maailma sillä muuttuisi. Vaan se muuttuu. Saa nähdä, onko Spotify pystyssä enää kymmenen vuoden kuluttua, mutta joku vastaava taatusti on. Toivottavasti Led Zeppeliniäkin pystyy jo silloin sitä kautta kuuntelemaan/jakamaan, niin tulevatkin sukupolvet tähän tutustuvat ja jollain tapaa ovat myös valmiita siitä maksamaan.

No, propagandaa lopuksi. Spotify loves sharing. Tässä pari tämänhetkistä suosikkilistaani, kuuntele ja tutustu - rakastu tai vihastu. (Levyteollisuus säästi taas pari senttiä markkinointikuluissaan kun aktiivinen suosittelija toimi itsenäisesti.)

Musiikkia HBO:n sarjasta The Sopranos: Woke Up This Morning
Viidellä vuosikymmenellä toiminut Rush


11 comments:

  1. ...Tai Beatlesia yhdessä Metallican kanssa. ...

    Laitappa Spotifyyn hakusanaksi Beatallica.
    VastaaPoista
  2. Spot on! Juuri saman ilmiön olen huomannut omassa musiikin kulutustottumuksissa. Spotify on vuoden käytön aikana syrjäyttänyt niin CD:t kuin MP3:t. Tuhatmäärin muovikiekkoja lojuu nyt kellarissa, tiedostoja lienee pölyttyvillä USB-kiintolevyillä puoli teraa. Streaming-palvelu on vapauttanut minut omistamisen sietämättömästä tuskasta ja jättänyt enemmän tilaa sisällöstä nauttimiselle. Vielä pari vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan sanovani näin, koska oma levyhylly oli aina ollut niin kiinteä osa identiteettiäni.

    On jokaisen artistin tai oikeudet omistavan levy-yhtiön oma valinta mitä jakelukanavia tuotoksilleen käyttää. Valinnanvapaus se on kuluttajallakin. Jos en löydä levyä tai artistia Spotifysta, en suinkaan ryntää nettilevykauppaan tilaamaan muovikiekkoa, jonka saapuessa parin viikon päästä konvertoisin bittimuotoon, siirtäisin kännykän muistikortille ja ostaisin lisää hyllytilaa/asuinneliöitä/teratavuja tuotteen säilyttämiseen. Ei, minä tietenkin klikkaan Related Artists -linkkiä Spotifyssa ja jatkan musiikin kuuntelua. Kukapa ei niin tekisi?

    Sori, Beatles ja Metallica. Nähdään sitten joskus siellä kellarissa käydessäni.
    VastaaPoista
  3. Sama identiteettimuutosilmiö on itsellänikin tapahtunut ja näitä esimerkkejä on aika paljonkin tullut viime aikoina vastaan.

    Ja tuo Beatallica on melko hulvaton!
    VastaaPoista
  4. Juuri näin!

    Jakelukanavien sekä toimitus- ja tilaustapojen muutos tuskin ei tosin ole pelkkä viihdeteollisuuden yksinoikeus, se on vain ottanut onkeensa ja sytyttänyt metakan oikeastaan ainoalla aseellaan tekijänoikeuksilla, liki yksinoikeudella.

    Mutta tottumukset muuttuvat ja ainakin omasta mielestä voittaja on se, joka tekee palvelulleen parhaimman käytettävyyden osuvalla sisällöllä.

    Josta puheen ollen, en vielä tiedä onko Grooveshark parempi kuin Sporify web-interfacen takia. Ainakin sieltä löytyy Metallica, Pink Floyd, Led Zeppelin ja AC/DC.
    VastaaPoista
  5. Täytyypä joskus ajatuksella perehtyä tuohon Groovesharkiin.

    Tästäpä näkee, että uusia tulokkaita alkaa jo olemaan ja lisää tulee...
    VastaaPoista
  6. Grooveshark toisin toimii YouTube-mallilla, jossa sisältö on käyttäjien palveluun lataamaa. Vaikka joidenkin tekijäinoikeuksia omistavien tahojen kanssa taitaa olla sopimuksia, lienee valtaosa biiseistä sellaisia, ettei niistä voi edes teoriassa päätyä mitään rahaa tekijätaholle. Spotify ei nykytilanteessa vielä ole rahasampo kellekään, mutta ainakin palvelun perusta mahdollistaisi reilun tulonjakomallin rakentamisen.
    VastaaPoista
  7. Jep, kyllähän kestävän tulevaisuuden perustana pitää olla malli, joka korvaa käytön tekijälle.

    Tai jos näin ei ole, pitää koko tekijänoikeus/-korvaus-ajattelun muuttua. Mikä sekin on tietysti mahdollista ja ehkä joka tapauksessa tulee jossain vaiheessa vastaan.
    VastaaPoista
  8. Itse taas mietin asiaa siltä kannalta, että artistin jättäytyminen pois Spotifysta tuo sen musiikille selvästi lisä-arvoa. Siitä ei pääse tulemaan vain yhtä bittijonoa lisää suuressa massassa. Tiedätkö mitä tarkoitan? Ihmiset suhtautuvat fyysiseen/maksettuun musiikkiin totaalisen eritavalla kuin ilmaiseksi saatuun. Sitä arvostetaan enemmän.
    VastaaPoista
  9. Olen samaa mieltä fyysisen/maksetun musiikin arvostuksesta. Siksi minäkään en edelleenkään ole lopettanut mm. cd-levyjen ostamista.

    Kovin moni viime aikojen cd-hankinnoista vaan on ollut suoraa seurausta siitä, että Spotifyn kautta olen niihin päässyt tutustumaan. Ja tämä onkin mielestäni liian vähälle jäänyt huomio Spotifyn kaltaisten palveluiden ympärillä käydyssä keskustelussa: ei kyse ole pelkästään ilmaisen musiikin kuuntelusta, vaan kanavasta tutustua musiikkiin, josta myös suostuu maksamaan.
    VastaaPoista
  10. Kysymys kuuluu pikemminkin: kuka muistaa Spotifyta enää viiden vuoden päästä?
    VastaaPoista
  11. Hei! Ehkäpä ne piitlesitkin jäävät elämään: http://www.itviikko.fi/uutiset/2010/11/16/beatles-saapui-itunesiin/201015965/7
    VastaaPoista