Niin minäkin sitten selvisin Forssan Suvi-illan puolimaratonista. Elämäni ensimmäisestä sellaisesta. Tavoite oli päästä omin jaloin maaliin, joka myös tapahtui! Eikä aikakaan nyt ensikertalaiselle (etenkään pohjaharjoittelun määrä huomioon ottaen) niin huono ollut. Juoksun jälkeisenä iltana tosin ajattelin, että ei enää ikinä moista rääkkiä, vaan nyt rupesi jo mieltä kaivertelemaan josko pitäisi vaikka loppukesästä koittaa uudelleen...
Mikä Suvi-illan järjestelyissä kuitenkin oli huomionarvoista (ja varmaan kaikissa muissakin vastaavissa tapahtumissa), oli vapaaehtoisten työntekijöiden runsas määrä. Niin ilmoittautumisessa, huoltopisteissä kuin maalissakin pörräsi kymmenittäin ihmisiä hoitamassa erilaisia asioita. On helppo kuvitella vapaaehtoisten kokonaismäärän olleen tapahtumassa joitakin satoja.
Olisiko tällaista tapahtumaa mahdollista muuten järjestääkään kuin pitkälle vapaaehtoisvoimin?
Joka tapauksessa vajaan kahden ja puolen tunnin taivalluksen aikana oli aikaa miettiä asiaa laajemminkin. Kuinka iso osa bisnestä ja elämää ylipäänsäkin toimii niin kuin toimii juuri sen takia, että ihmiset vapaaehtoisesti tekevät pieniä ja suuria asioita?
Jos jokainen tekisi vain ja ainoastaan sen, mitä edellytetään, eikä yhtään enempää, olisi maailma varmasti kovin raskas paikka. Parhaimmat palvelukokemukset syntyvät, kun saat vilpittömän hymyn, kun palvelu onkin enemmän kuin minimi, kun odotukset ylittyvät.
Miten minä voin päivittäiseen tekemiseeni lisätä annoksen omaehtoisuutta, palasen vapaaehtoisuutta? Kuinka osaltani voisin parantaa asiakkaan, kumppanin tai kollegan kokemusta tekemällä enemmän kuin vähimmäisvaateen?
Ei kai tämänmoinen toimintatapa ole lainkaan itseltäni pois? Tai sinulta?
1 comments: