Niin.
Dylanin Bobilla on muutamia ihan jees biisejä. Joidenkin mielestä varmaan kaikki miehen tuotanto on mestarillista. Kenties.
Mutta ko. säkeistössä on pointti. Jokainen meistä palvelee jotakuta. Eikä se väärin ole. Viimeisten vuosien aikana olemme Facebookin ja muiden yhteisöllisten palveluiden myötä nähneet, kuinka verkossakin tarvitsemme toisiamme. Esko Kilpi eilisessä blogissaan toteaa, että "(tietotyötä) eivät tee toisistaan erilliset ihmiset, vaan toisiaan tarvitsevat ihmiset vuorovaikutuksessa."
Hyvin ymmärretty. Jokainen mies ei aina ole saari, vaan jokainen ihminen tarvitsee toista. Miksi elämme, jos emme toisiamme varten. Vai haluaisitko sinä viettää lopun ikäsi yksin autiolla saarella?
Mutta ketä palvelemme? Markkinatalouttako? Uskontoa? Rahaa? Työtä? Läheisiä? Itseä?
Kun muinoin vielä opiskelin MBA-tutkintoa (siis vielä kuluvan vuoden toukokuussa), totesi opinto-ohjaajani kirjaesseistäni, että ilmeisestikin "suurimmat haasteeni liittyvät omaan ajankäyttöön ja tasapainoon työn ja muun elämän välillä."
Taitaapa tuossa olla toden perä. Olenhan tässäkin blogissa näitä ajatuksia sivunnut kerran jos toisenkin. Kun lapset ovat vielä pieniä ja jokainen päivä tuntuu kärsivän tuntivajeesta, on kai luonnollista pohtia miten ne tuntinsa käyttää.
Tästä siis päädyn itsekin miettimään, ketä palvelen. Omaa hyvinvointiani? Tärkeyttäni? Egoani? Sosiaalista statustani? Vai perhettäni? Vaimoani? Lapsiani? Läheisiäni? Vai kenties vähäosaisempia? Yhteiskuntaa? Liiketoiminnallisten ympäristöjen kehitystä?
Sillä eikö ajankäytön ja päähuomioni valinnat tulisi tehdä sen mukaisesti, ketä palvelen, tai edes ketä haluaisin palvella?
0 comments:
Lähetä kommentti