Ja sotiahan on ihmiskunnan historiassa nähty jos minkälaisia. Tapahtuuhan niitä edelleenkin. Myös sotia, jotka ovat naamioituneet joksikin muuksi.
Mistäpä muustakaan nimittäin tämän hetkisessä talouskriisissä on kyse kuin omien rajojen puolustamisessa, eli sodasta. Tätä sotaa ei käydä asein, vaan valuutoin ja finanssikeinoin. Omien etujen puolustamisesta - ja vaatimisesta - kuitenkin kaikki on tässäkin lähtenyt.
Kreikka, Espanja ja muut ovat huolissaan omasta tilanteestaan. Jokainen kreikkalainen, espanjalainen ja suomalainenkin on kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan. Eli omasta navastaan.
Kuinka käsittelemme tätä asiaa? Osaammeko käsitellä sitä lainkaan?
Eurooppa yhtenä (talous)alueena halutaan nähdä yksilön etujen hyötyjen puolesta. Tilannetta verrataan USAan, joka maantieteellisesti, valuutallisesti ja kielellisestikin pystyy toimimaan yhtenä maana, vaikka tosiasiassa se koostuu useista alueista ja valtioista kuten Eurooppakin.
Jos Euroopassa haluamme saada aikaiseksi samankaltaisen vapaan liikkumisen ja kaupankäynnin alueen, vaatii se muutoksia nykyisiin toimintamalleihin. Se vaatii yhdistymistä. Ja yhdistyminen vaatii sopeutumista, uhrauksiakin. Minun etuni ei välttämättä ole sinun etusi.
Sinun etusi saattaa olla pahassa ristiriidassa minun hyvinvointini kannalta.
Onko oikea ratkaisu silloin työntää päänsä puskaan ja sulkeutua muulta maailmalta yrittäen toimia yksin? Vai olisiko syytä nähdä jokainen kriisi ja epävakaus mahdollisuutena?
Kyllä meillä Suomessakin kaikkea hassua tehdään, kun niin olemme tykänneet nauraa kreikkalaisten oudoille eduille. Meillähän maksetaan siitä hyvästä, että lomilta palaamme takaisin töihin. Eikös se ole hieman sama asia kuin jos Kreikassa maksetaan siitä, että tullaan ajoissa töihin?
Pointtini kuitenkin on se, että halusimme tai emme, maailma jatkaa käymistilaansa. Ei tämä ole valmis pallo vielä. Historiasta voimme oppia rajojen ja yhteiskuntien muuttuneen kovasti ja useasti. Ja aina vaaditaan sitä, että joku - elleivät sitten kaikki - jollain tapaa muuta toimintatapojansa.
Mitä silloin voimme tehdä, on koittaa kääntää tilanne eduksemme. Koittaa nähdä ne mahdollisuudet mitä tarjolla on, eikä vain tuijotella uhkia. Uhkana on, että ulkomaalaisia - ihmisiä ja yrityksiä - tulee jatkossa enemmän Suomeen. Uhkana on, että ulkomaiset omistajat valtaavat suomalaiset yritykset.
Eli annetaanko asian olla niin vai toteammeko, että myös suomalaiset voivat tehdä samoin? Pysytteletkö kotipiirissäsi katsomassa kun ruotsalaiset ja saksalaiset firmat tulevat ja voittavat? Vai haastatko tilanteen? Lähdetkö maailmanvalloitukseen? Koska saamme nähdä seuraavan suomalaisen yrityksen menestystarinan kansainvälisillä markkinoilla?
Voiko se olla sinun yrityksesi?
Vai tarvitaanko edes moista ajattelua? Onko oikein ajatella, että Euroopan pitää olla kuin USA? Mitä se hyödyttää minua tai sinua, että suomalainen menestyy maailmalla?
Kaipa olet miettinyt vastauksen valmiiksi?
0 comments:
Lähetä kommentti