Kevät tulee, se on varmaa. Koska ja minkälainen - sehän jää nähtäväksi!
Lumien sulamista odotellessa olen alkanut vilkuilemaan ylöspäin. Senkin takia, että paikoin talojen kattojen reunoilla roikkuu varsin pahaenteisen näköisiä lumi- ja jääkimpaleita. Välillä tuntuu olevan syytä vaihtaa toiselle puolen katua, vaikkei tilanne siellä välttämättä ole yhtään sen parempi.
Tästä kuitenkin aasinsilta varsin väkinäiseen vertauskuvalliseen ajatteluun...
Kävelet sitten Tampereella tai Helsingissä, Turussa tai maailman turuilla, on aika mielenkiintoista katsoa tuttuja taloja uusin silmin. Ei tarvitse muuta kuin nostaa silmät sohjoisesta maasta hieman ylöspäin ja tarkastella minkäslaisia rakennuksia sitä tutustakin kaupungista oikein löytyy.
Normaalisti kun taloista kiinnittyy huomio lähinnä kivijalkaan, voi kokea jopa elämyksiä huomatessaan välillä mitä kauneimpia yksityiskohtia - mutta myös nähdessään talot ja korttelit kokonaisuuksina.
Ilmiöhän on tuttu kun käy lomamatkalla vieraassa paikassa. Katse automaattisesti hakeutuu maisemaan ja näkymiin, joita ei ennen ole nähnyt ja tylsiäkin rakennuksia katselee ihan mielellään.
Kotinurkilla moiseen hämmästelyyn ei ole tarvetta. Vai olisiko sittenkin?
Ja nyt se väkinäinen vertaus:
Kuinka usein katsot omaa arkeasi uusin silmin, ikään kuin ulkopuolisena, turistina? Mitä huomaisit jos kaikki ei olisi niin tuttua? Mikä on hyvää, mikä huonoa? Mitä puuttuu, mikä on turhaa?
Suosittelen lähtemään turistikierrokselle omaan arkeesi.
0 comments:
Lähetä kommentti