perjantai, 26. helmikuuta 2010

Osaatko valita oikein?

Verkkokauppa vai kivijalkaliike?

Sosiaalinen media vai face-to-face?

Etätyö vai toimisto?

Sähköposti vai puhelin?

Myynnin kasvua vai kulujen leikkausta?

Yrittäjyys vai työsuhde?

Ei työaikoja vai nine-to-five?

Junalla vai autolla?

Lapsia vai kotieläimiä?

Yksin vai yhdessä?

Heti vai myöhemmin?

Mustaa vai valkoista?

On hyvä nähdä, että maailma on värikäs. Jopa talvella. Ei se, että jossain tilanteessa tekee valinnan, tarkoita, etteikö toisella kertaa voisi valita toisin. Ei yksinolemisen tarve vähennä yhteisyyden tarvetta.

Jotta että valtavasti valintoja... Vai onko oikeastaan näin?

Miksei voisi tehdä hyviä yhdistelmiä? Myy verkossa ja myymälässä. Käytä virtuaalista ympäristöä silloin kun se sopii - ei kai aina? Käytä junaa, bussia, autoa ja polkupyörää.

Äläkä yritä tehdä kaikkea nyt.

Ei silti kannata kaikkea jättää myöhemmäksikään.

3 comments:

  1. Juuri näin, joko-tai-ajattelusta sekä-että-ajatteluun. Minusta taipuvaisuus dikotomioihin kertoo usein siitä että kyseistä asiaa ei haluta ajatella.

    On helpompi luokitella se johonkin koriin kuin keskittyä todella miettimään asiaa eri näkökulmista. Pätee myös ihmisiin: "se on hyvä tyyppi, tuosta puolestaan ei ole mihinkään...".

    Toisaalta kaiken pohtiminen kokoajan kuormittaa prossua korvien välissä. Jokaista aamua ei voi aloittaa miettimällä kumman jalan ensin laittaa sängyltä alas, kuinka vahvaa kahvia keittäisi, menekö autolla vai junalla jne. Vai voiko sittenkin?
    VastaaPoista
  2. 1. joko - tai
    2. sekä - että
    3. paradoksi (musta ja valkoinen ovat samaan aikaan läsnä sellaisella tavalla, ettei niitä voi erottaa. Eli ei voi valita toista pois.)
    VastaaPoista
  3. Kiitos Pasi ja Esko kommenteista.

    Eikös Pasi omakin pohdintasi ala taipumaan joko-tai-ajatteluun? Joko mietin tai en mieti?

    Vai mietinkö ja samalla olen miettimättä? Kenties tilanteen mukaan?

    Eli tosi on: paradoksista on kyse. Juuri kuten Esko sanoo, ei voi valita toista pois.
    VastaaPoista