Mitäpä mietin näin tuoreen vuoden ollessa aluillaan? Mietinpä mitä tältä vuodelta odotan, mitä ihmeitä nähdä haluaisin.
1. Ilman palvelua ei olisi tätäkään blogia
Totisesti toivoisin näkeväni palvelun vallankumouksen tulevan. Olisipa hienoa kohdata entistä enemmän ja mitä yllättävimmissä paikoissa erilaista ja erilaistavaa palvelua.
Eikä palvelu koske vain kaupallisia aloja. Sitä voi olla vaikkapa kaupungin puhelinvaihteessa, josta itse sain joulun alla kokea mainion esimerkin ekaluokkalaisemme unohdettua tonttulakkinsa joulujuhlan päätteeksi koululle. Opettajat ja koko henkilökunta jäivät saman tien lomille, joten jouduin kääntymään kaupungin vaihteen puoleen kysyäkseni, josko lakkia olisi mahdollista saada haettua. Ja katso, mikä joulun ihme! Vaihteeseen vastasi erittäin ystävällinen ihmishenkilö, joka ei ainoastaan kuunnellut asiaani, vaan myös käytti aikaa ja vaivaa etsiäkseen oikean tahon nimen ja puhelinnumeron.
Palvelu syntyy pienistä asioista. Se syntyy asenteesta. Hyvä palvelu synnyttää hyvää palvelua.
2. Internetistä olisi kätevä ostaa kaikenlaisia tuotteita
Verkko-ostaminen on lisääntynyt huimaa vauhtia viime vuosina. Enkä ihmettele, minä ainakin koen paljon mukavammaksi hoidella ostelut kotoa käsin kuin talsia ruuhkassa muun massan keskellä. (Ja miksi ihmeessä kaupoissa pitää talvisaikaan pitää sisälämmöt niin käsittämättömän korkealla? Kaikkihan kuitenkin tulevat talvitamineissaan sisälle ja hiki puskee pintaan entisestään...)
Silti Suomesta löytyy liian paljon toimialoja ja tuoteryhmiä, joiden näkyvyys ja ostomahdollisuus on ala-arvoinen. Pyykinpesukone netistä? Turha toivo; puutteelliset tuotetiedot, saatavuudet ja kuvaukset tekevät ostamisen liian arpapeliksi. Ruokaa verkkokaupasta? Niin kauan kuin S ja K sanelevat päivittäistavarakaupan rakenteet, ei verkkoruokakaupan kustannustaso tarpeeksi ole vielä järkevä.
Vaan "...aika on syöjätär. Mahtavimmankin muurin on kerran luhistuttava. Silloin aikakaudet vaihtuvat." toteaa Mika Waltari. Kyllä ne rakenteetkin vielä tulevat muuttumaan.
3. Pimittämisen ideologiasta avoimuuden aikakauteen
Ei riitä, että päätetyt asiat julistetaan kansalle kuultavaksi. Kansa haluaa vaikuttaa. Ei riitä, että kauppias sanelee mitä asiakas haluaa ostaa. Asiakas haluaa vaikuttaa.
Työelämän ulkopuolella olen kurkkuani myötä tuskissani kunnanpäättäjien tapaan päättää asioista ja tiedottaa aivan mitä sattuu. Asuinkaupungissani Nokialla suunnitellaan opettajien lomautuksia joita kaupunki perustelee säästötarpeilla, mutta kuitenkaan kukaan ei kykene kertomaan paljonko todellisia säästöjä suunnitelluista lomautuksista tulisi ja mitkä niiden todelliset vaikutukset tulisivat olemaan. Meno on edelleen kuin ammoisina neuvostoystävyyden aikoina. No, vaaleissa punnitaan.
By the way, Pepsi jättää tänä vuonna Super Bowlin väliin. Ensimmäistä kertaa 23 vuoteen. Sen sijaan Pepsi panee haisemaan 20 miljoonaa dollaria sosiaaliseen mediaan. Itsehän olen Coca-Cola man, mutta täytyy hattua nostaa - jälleen kerran - kuinka Pepsi onnistuu toimimaan niin kuin kuuluu. Pepsi Refresh -ohjelma antaa kenelle tahansa mahdollisuuden vaikuttaa. Kenelle tahansa. Siinäpä myös esimerkkiä kenelle tahansa.
Pepsi on tämän vuoden voittajia. Nokian kaupunki puolestaan häviäjä.
4.Mikä oikeasti on tärkeää?
Olin eilen lasten kanssa laskemassa mäkeä rattikelkalla. Pakkanen paukkui ja vauhtia piisasi. Kotimatkalla tajusin kuinka ainutaaluista aikaa olin juuri viettänyt; aikaa, jonkalaista ei voi ostaa.
Jotta työllä olisi merkitys, pitää olla joku syy sen tekemiseen. Tiedätkö sinä tänä vuonna, miksi teet työtä?
Katsoitko Sopranosia? Päätän tältä erää Tony Sopranon lausahdukseen, jonka hän kuiskaa Phil Leotardolle tämän maatessa sairaalassa:
"Believe me, nobody ever laid on their deathbed wishin' they saved more no-show jobs. Now take your time. You get better. And you get out of this fuckin' place. But when you do, you focus on grandkids. The good things. We can have it all, Phil."
2 comments: