Mene ulos. Lähde pihalle.

Istun paraikaa junassa matkalla Ouluun. Illalla pitäisi tulla sieltä pois. Kyseessä on nimittäin innovaatiojuna. Ja täällä ollaan tosissaan.

Ei sen kummempaa tästä konseptista, voit lukea itse lisää, mutta jo vajaan kolmen tunnin jälkeen voi todeta että aivot ovat liikkeellä. Se, että kokoontuu yhteen toisten kanssa, on mahdollisuus. Ja jos vieläpä onnistut kokoontumaan eri tilanteista tulevien erilaisten ihmisten kanssa, olet viisauksien lähteellä.

Tai sitten et.

Se on nimittäin itsestäsi kiinni, mitä muista irti saat. Koulutuksista hyötyvät vähiten ne, jotka eivät halua oppia. Ala-arvoisestakin puheenvuorosta voi saada suuret hyödyt, jos pidät korvasi auki ja mielen avoimena. Kyse on kuitenkin siitä, miten itse saat aivosi liikkeelle.

Hassua on se, että arkikuvioista irtautuminen helposti altistaa uusien ajatusten vastaanottamiselle. Samoin se saa myös oman ideoinnin vapaammin kulkemaan. Työpaikalla ollessa aika turhan helposti täyttyy niillä "oikeilla töillä" tai muuten vaan hektinen tilanne tai ympäristö pitää ajatukset jumissa.

Hassua on myös se, että puhuessasi ajatuksiasi toiselle, joudut väkisinkin miettimään mitä sanot. Ja jo yksistään tämä saa miettimään omia ajatuksiaan toisella tapaa kuin niiden pään sisällä pyörittely. Hyvässä dialogissa keskustelukumppanin kommentti saattaa saada tuttuun asiaan varsin uudet kaiut ja merkitykset.

Kannuksen asema vilahtaa ohi, maa on valkoinen, Suomi on kaunis.

Lähde ulos, riko rutiini, ota etäisyyttä. Reflektoi ja työstä. Pysähdy ja ota vauhtia.