Hyvää joulua

Omasta ja Vilkas Groupin puolesta tahdon toivottaa sinulle erittäin hyvää ja ennen kaikkea rauhallista joulua sekä elämänmakuista, joskin tasapainoista vuotta 2010!

Nähdään ensi vuonna,

Jani

Etsin valtaa, loistoa

On se kumma miten vuodesta toiseen toistuva juhla saa niin monella tapaa maailman sekaisin. Joulua siis tietysti tarkoitan.

Melkoisen moni kuluttajamyyntiyritys vetää vuoden tuloksensa juuri joulumyynnistä. Kaupan lukuja kun katsotaan, pitää joulumyynti ymmrtää poikkeuksena muuhun vuoteen nähden ja jatkuvasti vertaillaan eri joulujen myyntejä keskenään; tapahtuuko kenties kehitystä.

Näinhän myös Vilkas Groupin verkkokauppaindeksi toimii. Neljännen kvartaalin harppaukset ovat täysin omaa luokkaansa.

Mutta miksi? Miksi joulu saa meidät sekoamaan?

Onko niin, että kun on lupa ostaa, niin sehän sitten hyödynnetään täysillä ja vähän ylikin? Jos muun ajan vuodesta pitää olla järki hankinnoissa, niin jouluna on sitten yleisesti hyväksytty lupa irrotella. Sen sijaan, että ostaisin yhden hyvän elokuvan, saatankin ostaa kymmenen floppia. Tai jopa yksitoista erinomaista.

Jouluostosten humussa syntyy taatusti itse kullakin erikoisia valintoja ja hankintoja.

Vaan edelleen ihmettelen miksi? Tottahan toki markkinoinnilla on tässä voimansa, mutta mikä saa meidät suostumaan tähän kaikkeen? Ei sillä, ettenkö siitä itsekin pitäisi - onhan se mukava edes kerran vuodessa lähteä shoppailemaan. Joskaan ei lahjojen osto aina ihan leikkiä ole. Rahaa ainakin palaa ja helposti stressi multiploituu.

Ja vielä vaan pitää painaa. Viimeiset lahjat paketteihin ja joulun jälkeen alemyynteihin.

Vielä kerran kysyn: miksi? Onko antamisen tarve niin suuri, että sen katveessa loikimme kaupasta toiseen ja laitamme visat vinkumaan armoa juhannukseen asti? Vai onko kyseessä silkka hankkimisen ilo/pakkomielle? Saa olla kuningaskuluttaja ja mitä täydempi kärry, sen isompi valtakunta.

Enpä tiedä. Juuri edellä kuvatulla tavalla minä toimin kun joulu tulee. Ihmettelenpä vain syitä taustalla, mitkä tämän kaiken aiheuttavat. Sen ainakin tiedän, että ne ovat minussa. Ei muissa.

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan!
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo!
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan!

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu!
Jumalan sanan valoa, joss' sieluin kirkastuu!
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin!
Jumala sanan valoa, ja mieltä jaloa!

Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!
Sua halajan, Sua odotan, Sä Herra maan ja taivahan!
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!

Anna palautetta

Seuraan aktiivisesti lähes kolmeakymmentä blogia. Google Reader on oiva työkalu; sen avulla uusien blogikirjoitusten otsikot tulevat suoraan näkyviin iGooglen etusivulle. Jokaisen uuden kirjoituksen avaan, kiinnostavimmat luen kokonaan. Parhaimmat laitan suosikkeihin ja välitän eteenpäin.

Jos kirjoitus on ihan mielettömän hyvä, saatan jopa antaa palautetta, eli kirjoittaa kommentin.

Silti vain about viisi kommenttia on tullut tänä syksynä jätettyä. Miksi niin vähän? Itse kuitenkin hypin riemusta kattoon aina jos joku tähän blogiin viitsii kommentin jättää. On meinaan hieno tunne, kun oma suollos on saanut jonkun toisen aktivoitumaan niin kovasti, että viitsii antaa palautetta. Ja etenkin jos annettu palaute on samoilla linjoilla oman kirjoitukseni kanssa.

Mutta mikä siis on syynä siihen, että niin vähän itse annan palautetta? Onko tässäkin taustalla suomalainen mentaliteetti; kun kaikki on hyvin, ollaan hiljaa. Ja jos joku mättää, ei siitä ainakaan asianomaiselle kerrota.

Mitä hyötyä siitä palautteesta sitten voisi olla? Tutkitaanpa asiaa.

Palaute englanniksi on feedback. Wikipedia määrittelee feedbackin seuraavasti:

Feedback describes the situation when output from (or information about the result of) an event or phenomenon in the past will influence the same event/phenomenon in the present or future. When an event is part of a chain of cause-and-effect that forms a circuit or loop, then the event is said to "feed back" into itself.

Jopa hauskaa on kun samaisen artikkelin Wikipediasta katsoo suomeksi. Silloin nimittäin puhutaan takaisinkytkennästä:

Takaisinkytkentä tarkoittaa minkä tahansa järjestelmän (olion) tilamuutoksen siirtymistä tämän samaisen järjestelmän ohjaussuureeksi so. saamaan aikaan järjestelmässä uuden tilamuutoksen.

Hyvin sanottu...

Mutta eipä takaisinkytkentä tarkemmin ajateltuna ole lainkaan huono termi alkuperäiselle aiheelleni. Palaute l. takaisinkytkentä saa joka tapauksessa minussa aikaan reaktioita l. tilamuutoksia, jotka puolestaan saattavat saada aikaan sen, että annettu palaute voi jopa muuttaa näkemyksiäni tai edes kirvoittaa uusia kirjoituksia. Toisin sanoen palaute voi muuntua ohjaussuureeksi.

Menipäs teoreettiseksi. Mitenkäs käytännössä?

Wikipediassakin huomioidaan mm. johtamisen, oppimisen ja talouden liittyvän oleellisesti palautteeseen. Mitä vaikka asiakaspalaute voi liiketoiminnassa saada aikaan? Ainakin reaktioita? Kenties jopa muutoksia?

Kun asiakas antaa sinulle palautetta, onko sillä merkitystä?

Sosiaalisen median aikakautena takaisinkytkentä on ajankohtaisempaa kuin kenties koskaan aikaisemmin. Hyvään palveluun takaisinkytketään hyvää palautetta, huonoon palveluun huonoa. Se, muuntuuko annettu palaute yrityksessä ohjaussuureeksi, onkin sitten toinen juttu.

Mutta sehän onkin vain itsestä kiinni.

Totean siis että palautteen anto on loppujen viimeksi perusedellytys vuorovaikutteisuudelle. Ja koska kehittyminen ilman vuorovaikutteisuutta on käytännössä mahdotonta, joudun toteamaan, että olisi siis parasta parantaa tapojani ja aloittaa aktiivisempi palautteen anto.

Eikä tämä koske yksistään blogikommentointia. Palautetta voi olla ihan kaikessa tekemisessä ja olemisessa. Ei nimittäin olisi länsimaista populaarikulttuuriakaan nykymuodossaan ilman feedbackia.

Tiuskiminen auttaa aina

Meidänkin lapset totta kai halusivat joululahjaksi vuoden katsotuimman elokuvan. Jaa minkä? No Ice Age 3:n tietysti.

Siispä töistä lähtiessäni poikkesin Anttilaan sitä haeskelemaan. Top ten -osastolle saapuessani huomasin kuitenkin ihan ensimmäiseksi alelaarin, josta mukaani koppasin mm. Tohtori Outolemmen ja Monty Pythonin Brianin elämän (niin, nämä olivat aikuisille lahjoiksi).

Onnekseni en kuitenkaan unohtanut sitä pääasiaa, eli "kolmos-ike-akea" kuten meillä päin sanotaan.

Eipä kuitenkaan DVD:tä silmiini enää alelaarihuuman jälkeen osunut, joten kysyinkin vastaan tulevalta myyjältä: "Mistäs sitä Ice Age 3:sta löytyy?"

Ja tässä vaiheessa ei liene enää yllätys kenellekään miksi tästä aiheesta kirjoitan. Myyjän kommenttihan se totta kai oli mikä kirvoitti minut kokemuksestani kirjoittamaan. Myyjä nimittäin varsin topakasti tiuskaisi: "No siinä oven suussahan on se iso pahviteline."

Ei tullut tervehdystä, ei hymyä. Ei tyytyväisyyttä siitä, että heillä kauppa käy ja asiakas on kiinnostunut ostamaan joulun hittituotteen.

No, joka tapauksessa DVD sieltä oven suusta löytyi. Jäin kuitenkin jälleen pohtimaan miksi tapahtui mitä tapahtui. Miksi myyjä mieluummin tiuski kuin avusti ystävällisesti. Kolme ajatusta siitä sikisi:

1. Tuote on piilossa
Jos nimittäin asiakas ei löydä tuotetta, tarkoittaa se kai sitä, ettei tuote sittenkään ole riittävän hyvin esillä. Vaikka se myyjästä siltä tuntuisi. Mutta onkin aika eri asia viettää monta päivää katsellen myyntitelinettä kuin että satunnaisesti myymälässä käy. Meillä on erilaiset tavat ja tottumukset huomioida asioita (myös verkossa, ei vain myymälässä). Myyjää siis varmaan pänni kun ei tavara ollut paremmin esillä.

2. Tuote on riittävän hyvin esillä mutta asiakas ei silti huomaa sitä
Joskus ei vaan auta vaikka kaikki olisi kuinka hyvin. Silti asiakas ei välttämättä löydä haluamaansa. Itse asiassa tätä varten myyjät kaupassa ovat; auttaakseen asiakasta ostamaan. Autetaan siis. Ja asiakas toki löytääkin tuotteen paremmin, jos hänelle vähän tiuskii.

3. Tuote on riittävän hyvin esillä ja asiakas on sen myös huomannut
Oikeastihan kaikki asiakkaat tulevat kauppaan vain kiusaamaan ja häiritsemään myyjiä. Todellisuudessa asiakas kyllä on nähnyt tuotteen, mutta haluaa vain härnätä myyjää kysymällä siitä. No pakkaahan se harmittamaan.

Mitäs sinä luulet, mikä vaihtoehdoista on se yleisin?

Tai sitten myyjä oli vain väsynyt. Niinhän me kaikki joskus.

Oops! This link appears to be broken.

Eilen menimme koko perheen voimin laulelemaan lasten kauneimpia joululauluja. Ennen kirkkoon lähtöä ajattelin vielä varmistaa, olihan ajankohta ja paikka oikea.

Siis läppäri auki ja osoitteeksi www.nokianseurakunta.fi. Vaan mitä kummaa? Tulokseksi tuleekin "Oops! This link appears to be broken." Joten Googlen kautta pitää etsiä pääsy seurakunnan sivuille, jotka löytyvät niinkin loogisesta paikasta kuin http://www.evl.fi/srk/nokia/.

Miten on vielä tänäkin päivänä mahdollista löytää sivustoja joiden osoitetta ei tavallinen ihminen voi päätellä?

Eikä Nokian seurakunta mikään poikkeus ole.

Olipa sitten käsissäni läppäri tai iPod tai nokialainen - ensimmäinen paikka josta tietoa haen on Google. Näin tekee myös suhteellisen moni muu suomalainen. Internet käytettynä sitten mistä laitteesta tahansa on ehdottomasti tärkein tiedonhakukanavani ja on ollut sitä jo pitkään. Tulevaisuudessa sen merkitys tullee vain kasvamaan.

Miksi niin moni yritys tai yhteisö ei kuitenkaan ole Internetin merkitystä sisäistänyt? Keltaisille sivuille tungetaan euroja, hakemistoihin ostetaan näkyvyyttä; mutta perusasiat kuten hyvä domain tai lukijaa palvelevan sisällön kehittäminen jää toissijaiseksi asiaksi.

Jos nyt perustaisin oman yrityksen, laatisin sille ensimmäiseksi Internet-sivuston. Ja monipuolisen sellaisen. Helppokäyttöisen, viihtyisän, josta löytyy myös paljon muuta kohderyhmää kiinnostavaa materiaalia. Panostaisin sosiaalisen median tuomiin mahdollisuuksiin - kaikkiin niihin keinoihin joilla saisin asiakkaita käymään sivuilla.

Asetetaan panos vielä korkeammaksi:

Jos minulla olisi yritys, jolla jo on liiketoimintaa, asiakkaita, tulosta, olisi kaikkein tärkeintä saada liiketoiminta edelleen kasvamaan. Toisin sanoen asiakkaat pitäisi saada ostamaan enemmän, liikevaihtoa ja tulosta pitäisi saada kasvatettua. Mikä olisikaan tehokkaampi viestinnän kanava tähän kaikkeen kuin Internet?

Kyllä seurakuntakin myy. Vaikkei sitä sillä nimellä kutsuta. Seurakunnalla on nimittäin asiakkaita (seurakuntalaiset) ja heille myydään tarjontaa (tilaisuudet ja sanoma). Jos myyntiä ei tapahdu (tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa), asiakkaat kaikkoavat (seurakuntalaiset eivät käy kirkossa).

Vaan ei toivoa ole menetetty! Jopa seurakunnan sivuilta eteeni pompahti kyselylomake sivujen käytettävyydestä. Asia on siis huomioitu, hienoa. Ja mikä sykähdyttävää, myös kirkko on löytänyt facebookin.

Vielä kun ne kaikki pk-yrityksetkin saataisiin heräämään.

Joululaulujakin päästiin sitten loppuviimein laulelemaan. Nyt saa joulu tulla.

Ulkoista asiakkaallesi

Hoplop on loistava konsepti. Lapset saavat juosta mielinmäärin virikkeellisessä ja turvallisessa ympäristössä. Eikä yksistään juoksennella vaan myös kiipeillä, pöllöillä pallomeressä, laskea mäkeä, mölistä ja huutaa. Katkerana vaan kysyn miksei silloin ollut tällaisia kun minä olin lapsi.

Pakko kyllä myöntää että on sitä tänäkin vuonna tullut jo puolihullun kiilto silmissä mentyä pitkin kiipeilytelineitä omien lasten perässä. Harmi vaan että fyysisesti sitä on turhan iso moniin Hoplopin telineisiin.

Voisikohan aikuisillekin perustaa oman sisäleikkipuiston...?

Mutta siis se konsepti. Hinta on hyvä tasahinta; kympin per lapsi ja aikaa kaksi tuntia (eikä ne valvojat turhan tarkkoja niistä minuuteista ole...). Ja mikä loistavaa - aikuisilta ei maksa mitään! Mutta jonkun on oltava mukana, yksinään ei lasta saa jättää.

Eli loppujen viimeksi valvonta ja vastuu on aikuisella.

Mutta mitä sitten? Niinhän se on joka paikassa muuallakin. Menit sitten huvipuistoon tai leikkipuistoon, eläintarhaan tai delfinaarioon. Hoplopissa vaan on se hieno puoli, että siellä saa riehua ja vieläpä oikein luvan kanssa. Ei siis olisikaan mitään järkeä ulkoistaa vastuuta vanhemmilta valvojille.

Mitä konsepti siis sisältää? Hauskan paikan lapsien itse keksiä puuhansa. Ei tarvita viihdyttäjiä kun puitteet on kunnossa. Jonkun pitää toki välillä siivota, välillä huoltaa, välillä uudistaa. Mutta perushomma hoituu vaikka yhdellä työntekijällä, joka oikeasti onkin kahvilanmyyjä.

Monesti automatisoinnilla päästään alentamaan kustannuksia ja tehostamaan tuottoja. Mutta myös ulkoistaminen voi olla vastaus. Eikä aina tarvitse ulkoistaa kolmannelle osapuolelle; ulkoistaa voi myös asiakkaalle. Ja jopa niin että asiakas on siitä ihan tohkeena.

Hyvä Hoplop. Lisää vastaavia. Niissä on potkua.

Osta kalliimpia tavaroita

Jokunen aika sitten vietettiin "Älä osta mitään" -päivää. Jäin jo siinä vaiheessa pohtimaan mitä ihmeen järkeä tuossa nyt sitten oikein on. Ketä se hyödyttää ettei mitään osteta? Suomalaisia kauppiaita kenties? Valmistajia? Maahantuojia? Kuka hyötyy ostamattomudesta?

Hyvä on, ymmärrän kyllä ajatuksen taustalla. Juurihan itsekin kirjoitin kuinka ostamme turhakkeita ja haemme materiaa ympärillemme. Olisi kuitenkin tärkeämpää nähdä elämän oikeat arvot kunkin kohdalla kaiken tavaravirran takaa. Liian monesti itsekin sorrun hankkimaan jotain kauhean kivaa, eli täysin tarpeetonta.

En kuitenkaan usko moisiin teemapäiviin. Eikö silloin viesti ole myös se, että tänään kun jättää ostamatta, voi sitten loppuvuoden tehdä aivottomia ostoksia ja lisätä krääsän määrää?

Sen sijaan että jättäisimme ostamatta mitään, ostaisimmekin mahdollisimman kallista. Miksi? Koska jo kansanviisaus sanoo: "köyhällä ei ole varaa halpaan".

Mitä jos suunnittelemattoman heräteostelun sijaan alkaisin tarkemmin pohtimaan hankintojani ja keskittämään ostoni sellaisiin hyödykkeisiin, joita varmasti tarvitsen? Sen sijaan että ostan alennusmyynnistä kolmet farkut (jotka kestävät puoli vuotta kukin), ostaisinkin samaan hintaan yhdet kunnolliset joiden kanssa kuljetaan pari vuotta. Jätänkin tänä vuonna väliin rimpulat jouluvalot jotka ensi keväänä saisi heittää silppuna roskikseen; nyt ostankin kolme kertaa kalliimman setin joka kestää ainakin neljä talvea, kenties pidempäänkin.

Sait ideasta kiinni? Sijoittamalla hieman enemmän on mahdollista saada parempaa laatua ja pitkäikäisempiä tuotteita.

Sen lisäksi että oma rojumäärä vähenee ja hermot lepäävät, on kalliimman valinnalla muitakin positiivisia merkityksiä:

Jätemääräsi pienenee. Kuormitat ympäristöä vähemmän.
Maksat kauppiaalle isomman katteen. Luot liiketoiminnallisia parannuksia kotimaiselle elinkeinoelämälle.
Todennäköisemmin päädyt kotimaiseen tuotteeseen. Suomalainen työ maksaa enemmän kuin kaukomainen. Valinnoillasi teet aina tukipäätöksiä, halusit tai et.
Kotisi/toimistosi viihtyvyys paranee kun tuotteet ovat toimivia ja kaapit lakkaavat pursuamasta puoliksi rikkinäisiä romuja.
Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Yhden päivän ostamattomuus ei auta mitään. Kestävillä valinnoilla on oikeasti vaikutusta.

Suomi ryömii. Jo vuodesta 1978.

Jos luet Kalevalan taikka Vänrikki Stoolin,

Suomella on mielenkiintoinen historia. Vaikka omaa itsenäistä valtiotamme ei vielä ihan sataakaan vuotta ole, juontuvat kuitenkin kansamme vaiheet kahden suurvallan historioihin ja käänteisiin. Mytologiset kertomukset Kalevalasta tai Lallista ovat iskostuneet takaraivoihimme jo koulun alaluokilta alkaen.

joissa suomalaiset vetää urhean roolin

Talvisodan henki on tiedostettu. Tavalliset suomalaiset nuorukaiset venyivät käsittämättömiin suorituksiin keskellä pakkasen ja sodan kauheuksia. Kotia puolustaessa laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen ja rakkaiden puolesta taistellaan. Eikä jatkosota sen kunniattomampi ole. Minä olen paljon velkaa sotiemme sankareille.

Vois luulla että suomalaiset on rohkeita,

Vaan miten on tilanne tänä päivänä kun Suomi täyttää 92 vuotta? Löytyykö tästä maasta edelleen Kullervoja ja Koskeloita? Mikä on nykyajan vihollisemme vai onko sellaista? Ovatko suomalaiset edelleen samaa kansaa kuin vielä seitsemänkymmentä vuotta sitten; onko sitä sisua?

mutta ne on paskapäitä pelkureita

Miksi minustakin tuntuu siltä, että vastuuta väistellään, kipeistä asioista puhumisen sijaan keskitytään helppoihin aiheisiin? Ei ole helppoa nousta vastavirtaan, poiketa joukosta, sanoa mielipidettänsä. Näin minä tilanteen näen - sinä saat ajatella mitä haluat. Koska kuitenkin jokainen meistä katsoo maailmaa tasan siltä kantilta missä seisoo, olen yhtä vapaa jakamaan mielipiteitäni kuin kuka tahansa muu. Silläkin uhalla, että ne ovat vääriä.

Suomalaiset tekee mitä käsketään,

Tällä hetkellä on kova tarve säästää kun maailman talous on myllerryksissä. Ja kun pitää säästää, niin se tarkoittaa, että joitain asioita ei voi tehdä enää samoin kuin ennen. Silloin ollaan valintojen edessä. Valitettavasti paikoin valinnoista kalleimman hinnat maksavat puolustuskyvyttömimmät, esimerkkinä lapset. Muutamissa (onneksi kuitenkin vain muutamissa) kunnissa säästöjä haetaan leikkaamalla opetuskustannuksista. Ei kai sen lyhytnäköisempää politiikka voi ollakaan kuin tulevaisuudestamme varastaminen!

suomalaiset on talutusnyörissään

Miksi silti valtaosa tyytyy siihen mitä valtuustoissa päätetään? Onko niin, että kipeisiin asioihin ei jakseta perehtyä, kunhan sirkushuvit ovat kunnossa? Kuinka moni kiinnitti kuluvan syksyn aikana huomiota verotuksen painoarvomuutoksiin? vs. Kuinka moni kiinnitti huomiota Vanhasen tuppeen sahattuihin lautoihin, joita oli ja joita sitten ei ollutkaan kunnes niitä taas oli tai ei ollut?

Herrat käskee ja Suomi ryömii,

Bättre folk ja rússkij eivät enää ole Suomen herroja kuten menneillä vuosisadoilla. Nyt suomalaisten herroja ovat Salatut elämät, Ilta-Sanomat ja Lapin Kulta. Materian ja omahyväisyyden ehdoilla eletään, niiden alta saa väistyä muu. Vai onko sinulla antaa minulle parempi selitys miksi kasvavalla vimmalla etsimme itsellemme omaisuutta ja turhakkeita samaan aikaan kun lapsemme voivat pahoin ja ampuvat toisiaan?

ryömikää, ryömikää!

Kymmenen vuotta sitten kuulin likemmäs satavuotiaan mummosen tokaisevan presidentivaalien alla: "Sellainen presidentti valitaan, joka saa Suomen kansan pahemmin Herran eteen polvilleen." En tiedä kuinka polvillaan sitä suomalaiset olisivat jos Aho olisi muinoin presidentiksi valittu, mutta onpahan jäänyt tuokin lause päässäni kaikumaan. Siinä toteamuksessa oli aito sotien ja pula-ajan synnyttämä karheus kurkussa.

Suomi ryömii, Suomi ryömii
Suomi ryömii, Suomi ryömii
Suomi ryömii, Suomi ryömii
Suomi ryömii, Suomi ryömii

Mitä suomalaiset tekee demokratialla

Suomi on tasavalta. Se tarkoittaa että kansalaiset ovat tasavertaisia, joilla on yhtäläinen äänioikeus. Meillä on siis demokratia. Jokaisella on mahdollisuus valita, kuka häntä edustaa päättävissä tahoissa. Eivät eduskunta ja hallitus ole pienen piirin diktatuurisia päätöselimiä, vaan koko kansan eri näkemyksiä edustavia tahoja. Jos edustajani ei tee mielestäni hyviä päätöksiä, en äänestä häntä enää. Yksinkertaista.

kun ei ne sitä käyttää uskalla?

Miksi sitten samat naamat istuvat edustustoissa vuodesta toiseen? Miten on mahdollista että meillä on jo kohta kolmekymmentä vuotta ollut saman puolueen presidentti? Tarkoittaako tämä, että asiat ovat niin hyvin, ettei ole tarvetta muutokseen? Oletko sinä todella sitä mieltä? Suurinta typeryyttä on olla tyytämätön ja silti äänestää kuten ennenkin. Ja vielä tätäkin typerämpää on jättää äänensä antamatta.

Byrokratianne ootte ansainneet

Ei ole muutosten tekeminen koskaan helppoa. Mutta muuttumattomuus on valhetta, silmänlumetta. Oikeasti muutosta tapahtuu joka hetki ja kaikkialla. Paitsi virastoissa. Joissa aika on pysähtynyt vuoteen 1978. Silti pitää itsellensä muistuttaa, että ihminen ei ole valtiojärjestelmää varten, vaan järjestelmät ovat ihmisiä varten. On vain välillä tuskastuttavaa, kun ei asioista tiedoteta, niitä perustellaan turhanaikaisilla pykälillä, vedotaan käytäntöihin, aiempiin toimintatapoihin...

ja Armi Aavikkonne, jee, jee, jee

Onneksi meillä on kuitenkin toimiva viihdesysteemi. Lisää pökköä digikanaviin ja suolletaan lisää aivot turruttavaa soopaa koko kansalle - pienistä pitäen. On mukavaa olla pupu ja työntää päänsä pensaaseen; sieltähän tulee Big Brother!

Haistakoon vittu koko Suomen kansa,

Turhautumiseni taitaa jo alkaa näkyä läpi asenteestani. On silti aika ajatella ihan itse. Kantaa ihan itse huolta omista lapsistaan ja heidän mahdollisuuksistaan siinä tulevaisuudessa, minkä me yhdessä luomme. Joskus pitää ravistella, joskus pitää haistatella. Ole kylmä tai kuuma, älä haalea.

se on itse menettänyt valtansa

Peiliin on katsominen, muiden syyttely ei auta. Jos haluan muutosta siihen mitä asioita politiikassa käsitellään, jos haluan saada itselleni tärkeitä arvoja esille, on se minun tehtäväni niistä kertoa. Nykyaikana se onneksi mahdollista. Ja voi alkaa pienin askelin, vaikkapa blogin välityksellä.

Perkeleen hullut luulee vielä kapinoivansa,

Suomalainen kenties kuitenkin tuntee vielä hengenheimolaisuutta sinne Köyliönjärven jäälle. "Perkele" sanoo suomalainen mies ja tekee mitä lystää. Eli painuu baariin. Mitä jos kuitenkin tekisit sen vaikeamman teon ja olisit aidosti läsnä lapsesi luona? Suosittelen, omasta kokemuksesta.

kun ne Irwinille kantaa rahansa

Joopa joo. Ei maailmaa yhdellä blogivuodatuksella pelasteta. Näin itsenäisyyspäivän alla tämmöisiä ajatuksia kuitenkin päässäni pyörii. Lapsiperheen isänä on vain ollut kivuliasta lukea uutisia Kauhajoen kouluampumisoikeudenkäynneistä ja samaan aikaan opettajien lomautussuunnitelmista. Minä nimittäin näen, että näillä asioilla on yhteys. Näetkö sinä?

Suomi ryömii, Suomi ryömii
Suomi ryömii, Suomi ryömii
Suomi ryömii, Suomi ryömii
Suomi ryömii, Suomi ryömii

Eikö jo olisi aika nousta seisomaan?

Eppu Normaali: Suomi ryömii (Aknepop, 1978)

Onko (verkko)kaupankäyntiä joulun jälkeen?

Joulumyynti taitaa vuosittain olla Se Juttu. Erilaiset joulumyynnin vinkit kehoittavat valmistautumaan jouluun ja sen kaupallistamiseen jo hyvissä ajoin, parasta olisi heti edellisen joulusesongin päätyttyä aloittaa seuraavan suunnittelu ja siihen valmistautuminen.

Näinhän se menee. Joululahjoiksi ja muuten pyhiin liittyen tehdään paljon hankintoja, joten ei ihme että monet tekevät vuotuisen tuloksensa nimenomaan joulumyynnin avulla.

Vaan mitäs joulun jälkeen? Kauppa kiinni ja hermolepoa tammikuu? Vai -70% kaikkiin tuotteisiin ja massat liikkeelle? Onko verkkokaupankäyntiä joulun jälkeenkin?

Toivottavasti olet valmistaunut jouluun "somistamalla" verkkokauppasi aiheeseen sopivasti sekä tarjoamalla asiakkaillesi jouluisia etuja?

Hyvä. Joulun jälkeen sitten somistukset pois, joulukampanjat pois, joulun kärkituotteet pois. Ja samalla  kauppaasi varhainen kevätsiivous.

Liian laaja tuotevalikoima? Joulun jälkeen pienimenekkiset varastotilaa syövät tuotteet poistomyyntiin?
Sama ulkoasu jo pitkään? Joulun jälkeen raikas talvinen fiilis päälle ja muutenkin "nurkkien" putsaus.
Pitkäikäiset sisältötekstit? Avaa blogi. Tai keskustelufoorumi. Tai muuten vaan päivitä kaupan sisältöä ja artikkeleita.
Puutteelliset maksutavat? Jos et jouluksi niitä laittanut kuntoon, tee se nyt. Varmista, että asiakkaillasi on valinnanvaraa maksamisessa ja että se on turvallista.
Hakukonenäkyvyys? Eikö sekään ollut jouluna vielä iskussa? Seuraavaan jouluun on vielä hetki aikaa, eikä hakukoneoptimoinnin tuloksia saavuteta hetkessä, joten nyt viimeistään on oikea aika aloittaa.

Noiden parissa saa jo hetken jos toisenkin vierähtämään.

Verkkokauppaindeksin mukaan verkkokaupoista ostamisessa tapahtuu yleensä notkahtamista vuodenvaihteen jälkeen, vaikkakin vuotuinen taso edeltävän joulumyynnin ylittääkin.

Kannattaako tähän kuitenkaan suostua? Näinä vuosina nimenomaan jouluisin kuluttajat tutustuvat ylipäänsä verkkokaupoista ostamiseen. Eikö silloin kannatakin heti joulun jälkeen iskeä kiinni niihin asiakkaisiin, jotka joulun alla ovat kauppaasi tulleet? Vai onko tammikuun kuolemanlaakso pakollinen paha?

Mikään ei ole pakko.

Eli seuranta ja raportointi kuntoon. Onhan kaupassasi rekisteröitymismahdollisuus ja kanta-asiakkuusedut? Kuinka voisit jo loppiaisen jälkeen kontaktoida asiakkaasi ja muistuttaa olemassa olostasi? Voisitko kiittää heitä joulun alla tehdyistä tilauksista vaikka muutaman euron arvoisella kuponkikampanjalla?

Sosiaalinen media? Hömpötystä? Onko?

Onko yritykselläsi facebook-sivu? Kuten esimerkiksi Confetti on tehnyt - ja 1.300 fania seuraa jokaista liikettä, jokaista uutista. Ei siis mikään pikkujuttu. Ei tarvita meilispämmäystä, silti napin painalluksella on tavoitettavissa satoja yrityksestä ja sen tuotteista kiinnostuneita asiakkaita.

Jokaisella kaupalla on oma liikeideansa, omat tuotteensa, omat asiakkaansa. Monet asiat ovat silti toistettavissa toimialalta toiselle. Sinä parhaiten tiedät, mitkä jutut omassa liiketoiminnassasi toimivat. Kunhan et unohda, että joulunkin jälkeen on kaupankäyntiä.

"En ole antanut suositusta välttää pieniä verkkokauppoja"

Viime viikolla kyselin kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajalta, miten määritellään pieni verkkokauppa. Tässä puheenjohtaja Pauli Ståhlbergin vastaus.

Arvoisa Jani Muhonen

En ole antanut suositusta välttää pieniä verkkokauppoja. Se mitä asiasta olen lausunut voi katsoa YLE:n areenasta (uutiset)  ja ekaupan lehdestänne 2/09.  Kritiikki olisi osoitettava mediaa eikä minua vastaan. YLE:n uutisen perusteella asiasta tehtiin mediassa kaksikin juttua, joissa minua ei haastateltu lainkaan ja asia sai toisen luonteen ja sisällon kuin olin sanonut.

Pieni on suhteellinen käsite enkä lähde sitä määrittelemään. Niitä yrityksiä, joita vastaan on esitetty valitus meille 1.1.2004-13.10.2009 sillä perusteella, että kauppahinta on palauttamatta, kun tavaraa ei ole toimitettu tai tavara on palautettu, on diaarirekisterimme mukaan 42. Niistä mikään ei ole ainakaan ns. alan suuri toimia kuten esim. Hobby Hall tai netAnttila. Koska meille tulee kuluttajien ongelmista vain jäävuoren huippu kuluttajaoikeusneuvojien selvittäessä suurimman osan erimielisyyksistä, todellisuudessa em. tavalla toimineita yrityksiä on todennäköisesti enemmän. On kaikkien edun mukaista, että nämä muutamat yritykset eivät pilaa koko alan mainetta. Toisaalta niistä aiheutuvaa ongelmaa ei voi lakaista maton alle.

Pauli Ståhlberg
Puheenjohtaja

Omasta puolestani kiitän suuresti puheenjohtaja Pauli Ståhlbergia suoraselkäisestä vastauksesta. Kaikkihan haluamme saattaa verkkokaupankäyntiä Suomessa paremmalle tilalle ja silloin luonnollisesti nousee erilaisia kysymyksiä mm. luotettavuuteen liittyen.

Erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä löytyy ja pitääkin löytyä - ilman niitä ei synny keskusteluakaan. Tässä tapauksessa silti jään kysymään, kuinka ohi alkuperäisestä viestistä media meidät ohjasikaan? Valitettavaa on, että paljolti yhden miehen harteille kohua oltiin nostamassa. Toisaalta, siitä kuinka uutinen kuullaan ja halutaan kuulla, nousevat myös ne tunteet, joiden kautta päästään kenties kehitykseen.

Tämä episodi kaikkinensa voi kääntyä verkkokaupankäynnin hyväksi. Se on meistä jokaisesta kiinni, kuinka omaa toimintaamme kehitämme tai toteamme ettei kehitystarvetta ole. Valinta joka tapauksessa on minun yhtä lailla kuin sinun.

Minä olen tyytyväinen puheenjohtaja Ståhlbergin vastaukseen ja kiitän siitä vielä kerran. Toivottavasti tyytyväisiä ovat myös kaikki seminaarissamme olleet, kuin myös ne kaikki muut tahot, jotka aiheesta meitä ovat lähestyneet.

Mutta nyt laitan tälle keskustelulle pisteen. Katse menneen sijasta eteenpäin ja verkkokaupan tulevaisuuteen!