Onko tämä mitä nyt teen, oikeasti tuottavaa omien ja firman tavoitteiden kannalta?

Sain ystävältäni lainaksi jo pari kuukautta sitten Timothy Ferrissin kirjan: The 4-Hour Work Week. Olin jossain yhteydessä jo jotain kirjasta kuullutkin ja se oli herättänyt mielenkiintoni. Viime viikkojen aikana on lukuvuorossa ollut kuitenkin muutama muu kirja ja pääsin Ferrissin kimppuun vasta viime viikonloppuna.

Muistan, kuinka muutama vuosi sitten luin Sinisen meren strategian, ja kuinka se räjäytti tajunnan - ai strategiasta voi kirjoittaa näinkin?! Kokemus 4-Hour Work Weekista on jollain tapaa samankaltaisesti täräyttävä, mutta strategiakirja se ei toki ole.

Enkä kirjasta sen enempää aio kertoakaan. Lue itse. Kannattaa.

Kirjan ansiota oli kuitenkin, että maanantaista alkaen olen koittanut muistaa joka päivä kysyä muutamia kysymyksiä itseltäni: Mitä oikeasti haluan tehdä? Mikä minulle oikeasti on tärkeintä? Onko tämä mitä nyt teen, oikeasti tuottavaa omien ja firman tavoitteiden kannalta?

Itse olen siinä elämäntilanteessa, missä on jokapäiväistä kokea, että vuorokauden tunnit eivät tahdo riittää. "Normaalin" työpäivän jälkeen olisi mukava viettää rauhaisia hetkiä lasten kanssa, myös vaimon kanssa kahdenkeskinen aika kiinnostaisi. Tarpeeksi pitäisi saada yöunta, arkiaskareet pitäisi ehtiä hoitamaan, lenkillä käydä, kylässä, kaupassa, leikata nurmikko (kohta puhutaan jo lumenluonnista), siivoa rännit, silitä paita... No, mitäs näitä enempää luettelemaan. Eiköhän jokainen työssäkäyvä jolla on lapsia, ymmärrä mistä puhun.

Joku lanseerasi joskus termin laatuaika. Laatuaikaa perheelle. Tarkoittanee, että siitä vähästä ajasta, mitä perheelle voi antaa, käytetään maksimaalisen tehokkaasti hyviin asioihin. Eli tehokkuutta perhe-elämään.

Ja paskat sanon minä.

Tässä vaiheessa nimittäin kysyn, kellistelenkö tällä planeetalla työpaikkani vai perheeni tähden? Ja kun vastaus on päivänselvä, on myös päivänselvää, että parasta "laatuaikaa" lapsille ja perheelle olisi kaikki se arkinen aika, mikä sisältää niin iloa, surua, tylsyyttä, kiukkua, itkua kuin naurua. Perhe-elämän tehostaminen/ulkoistaminen ei kuulu minun tavoitteisiini.

Vaan kun meillä kaikilla on käytössämme yhtäläinen määrä tunteja per vuorokausi. Miten työssäni hoidan asiat niin, että työt saadaan tehtyä?

Tähän ainakin minä sain tervettä näkökulmaa Ferrissiltä. Kysymys kuuluukin: Mitkä työt pitää saada tehtyä? Mitkä ovat niitä "oikeita" töitä, jotka todella edistävät tuottavuutta ja tehokkuutta? Onko se oikea tapa, että kulutan päivittäin x tuntia työpaikallani, riippumatta työpäivien ja -tehtävien erilaisuudesta? No ei.

Siispä käänsin laatuaika-ajattelun uusiksi. Jätän perhe-elämälle koko ihmiselon kirjon kurjuuksineen ja puutteineen ja annankin työlleni vain parasta laatuaikaa. Tästä - uskon niin - hyötyvät kaikki.

Laatuaika työssä tarkoittaa aiemmin mainitsemieni kysymysten esittämistä joka päivä. Onko tämä mitä teen, todella tarpeellista? Mitä minä voin antaa tälle palaverille? Mitä tämä palaveri voi antaa minulle? Onko tämän tiedon kirjaus juuri tällä tavalla todella tarpeen? Parhaan palveluksen itselleni, kollegoille ja yritykselle teen, kun en salli itseni haahuavan toissijaisten puuhastelujen parissa pitkää päivää vaan täsmällisesti laadin tavoitteet kullekin päivälle ja sitten teen ne mahdollisimman lyhyessä ajassa - silti laadukkaasti.

Tunnit eivät ratkaise - tulos ratkaisee.

Pekka Seppänen kirjoitti joku aika sitten Talouselämässä todellisesta syystä töissä käymiseen. Pekalla on terve näkökulma, jota minunkaan ei sovi unohtaa. Ihmisten kohtaamisesta kaikessa on kyse. Myös sitä "luppoaikaa" tarvitaan, jotta päästään siihen "laatuaikaan".

Ja kysymällä niitä oikeita asioita päästään pitkälle.

Miten tämä sitten liittyy tämän blogin aihepiireihin? Siinäpä meille mietittävää...