Ihminen ennen tehokkuutta?

Viime keväänä löysin John Steinbeckin. Löysin - tarkoittaa siis että todella löysin Steinbeckista sielunkumppanin. Kesällä lukuvuoroon osui Vihan hedelmät vuodelta 1939. Upea kirja. Haluan jakaa siitä joitain ajatuksia.

Amerikan omatunto
Teoksen kansilehdessä sanotaan kirjan herättäneen Amerikan kansan omantunnon. Eikä John Steinbeck lukijaansa helpolla päästäkään – mielestäni voidaankin puhua varsin merkittävästä ta­louden oppikirjasta tämän kirjan kohdalla, vaikka se puhtaasti kaunokirjallinen teos onkin.

Nykyaikaiseen ajatteluun (ainakin omalla kohdallani) kuuluu ajatus yksilön vapaudesta menes­tyä, yrityksen vapaudesta kasvaa. Vaan mitä jos vapaus kasvaa liian suureksi yksilön tai yrityk­sen kantaa? Tarvitaanko silloin ohjaavaa otetta vaikka valtionhallinnon taholta? Mikä on kansan, joukon mahdollisuus vaikuttaa ja ohjata yhteiskunnan toimintaa?

Vihan hedelmät on julkaistu toisen maailmansodan kynnyksellä. Kymmenen vuot­ta aiemmin tapahtunut pörssiromahdus ja sitä seurannut raju lama oli runnellut Yhdysvaltoja, jo­ka ei tuohon aikaan vielä ollut sellainen maailmanmahti, jonkalaisena me sen nykyään tunnem­me. Teoksen päähenkilö on Tom Joad, oklahomalaisen Joadin perheen vanhin poika, joka on juuri va­pautunut vankilasta taposta tuomittuna. Palatessaan kotiinsa Tom löytää kotitilansa hylättynä ja perheensä valmiina lähtemään kohti Kaliforniaa töiden ja paremman elämän toivossa.

Oklahomassa pienviljelijöiden viljelykset ollaan ”Yhtiön” toimesta yhdistämäs­sä isommiksi kokonaisuuksiksi, jotka tehokkaammalla koneellisella viljelyksellä saataisiin te­hokkaimmiksi ja tuottavimmiksi tiloiksi. Samanaikaisesti Kaliforniassa suuret maanomistajat hankkivat seudulle liian monta työnhakijaa, jolloin he pys­tyvät polkemaan palkkoja ja laskemaan keräyskustannuksia, näin päästen nosta­maan omaa tuottoaan.

Joadin perhe muiden mukana suuntaa Kaliforniaan uskovansa sieltä löytävänsä paratiisin. Totuus alkaa heille valkene­maan pitkällä ja työläällä matkalla kun kymmenet ja sadat viimeisillään olevat ylikuorma­tut autot matelevat hitaasti kohti länsirannikkoa. Eikä perille päästyä todellisuus ole yhtään loh­duttavampi, päin vastoin. Työtä ei tahdo löytyä ja väliaikaiset leirit, joissa ”okiet” asustavat, lä­hinnä herättävät vihaa ja nostattavat väkivaltaa paikallisten asukkaiden keskuudessa.

Steinbeck kertaa Kalifornian historiaa, avaa lukijan kohtauksillaan ymmärtämään kokonaisuutta, kontekstia niin koko tarinalle, kuin ihmisyyskysymyksillekin – missä on minun kotini? Ovatko muukalaiset minulle uhka? Lipsunko valheeseen tai väkivaltaan turvatakseni oman ja perheeni tulevaisuuden? Mikä enää onkaan oikein tai väärin?

Perusongelma – kysynnän ja tarjonnan laki
Työmiehiä kun on liian vähän, heille siirtyy valtaa. Tällöin heistä kilpaillaan ja heillä on mahdol­lisuus hinnoitella työnsä. Mikäli työmiestarjontaa saadaan kasvatettua, valta siirtyy takaisin palk­kaajalle. Tässä tapauksessa kaikille työmiehille ei riitä työtä ja palkkoja voidaan tiputtaa.

Näinhän toimii markkinatalous. Siitä ollaan valmiita maksamaan enemmän, mistä on pulaa. Jos on ylitarjontaa, hinta putoaa. Vaan missä vaiheessa päädytään niille rajoille, että malli ei enää toi­mi?

Työnantajan vastuu
Kauaskatsoisemmalla toiminnalla olisivat maanomistajat voineet pitää parempaa huolta niin työntekijöistään kuin tuloksestaankin. Mitä menetettävää nimittäin on miehellä, jonka perhe on jo nääntynyt nälkään, jolla ei enää ole mitään? Steinbeck kuvaakin maanomistajien pelkoa osuvasti:

”Okielaiset – omistajat vihasivat heitä, koska he tiesivät olevansa itse pehmeitä, ja okielaiset olivat vahvoja; omistajat tiesivät olevansa itse kylläisiä, ja okielaiset olivat nälkäisiä; ehkä omistajat muistivat kuulleensa isoisiltään, kuin­ka helppoa on varastaa maata pehmeältä mieheltä, jos olet itse kiihkeä ja näl­käinen ja aseellinen. Omistajat vihasivat heitä.”

”Kun miehen on pakko saada työtä, silloin työnantaja maksaa hänelle ilman muuta vähemmän palkkaa, eivätkä silloin muutkaan voi saada enempää.”

Tähän lakoniseen toteamukseen kiteytyy kirjan ydin. Vaan toivoisinpa että nykyään ti­lanne ei olisi näin. Vihan hedelmät täyttää seitsemänkymmentä vuotta tänä vuonna. Onko maail­mamme toisenlainen nykyään? Miten korporaatiot näkevät vastuunsa ja toimivat sen mukaan? Entä kannanko itse vastuuni työnantajan roolissani?

Vapaa kauppa
Kaikki kokemukseni ja oppini vuosien varrelta ovat vahvistaneet näkemystä ihmisen vapauden puolesta. Kaupankäynnin säätely on mielestäni rikkonut vapaan ihmisen perusoikeuksia vastaan. Miksi minä en saisi käydä kauppaa siellä ja niiden tahojen kanssa kuin haluan? Kuka sanoo kuin­ka paljon saan ansaita?

Vaan eikö nykyisen vapaan kaupan aikana käsitellä kuitekin aivan samoja teemoja kuin Steinbeck vuonna kol­me­kym­men­tä­yh­dek­sän? Kasvavatko tuloerot liian suuriksi? Etsitäänkö tehokkuutta ja tuottavuutta ihmisyyden kus­tannuksella? Pitääkö ihmisen liikkuvuutta rajata? Vai pitäisikö sittenkin harrastaa alueellistamispolitiikkaa? Onko Lääkelaitoksen oikea paikka Helsingissä vai Kuopiossa? Mitä tapahtuu jos valtaosa ih­mi­sistä pyrkii valtaväestön luo; missä valtaväestö silloin sijaitsee? Tampereella? Vaiko kenties Hel­singissä, Hampurissa, Lontoossa vai Tokiossa?

Olemmeko valmiit ottamaan täydellisen vapauden ja sen mukanaan tuoman vastuun vastaan? Olenko minä valmis kasvattamaan tuloeroja ja keskittämään palvelut kasvukeskuksiin? Mitä jos kymmenen vuoden päästä ei syrjäseutu ole enää Nurmes vaan syrjäseutu onkin koko Suomi?

Lopputulema?
Vihan hedelmät on yksi sykähdyttävimmistä romaaneista, mitä koskaan olen lukenut. Steinbeckin tyyli osuu mielenlaatuuni ja tarinankerronta on usein mestarillista. Vihan hedelmät oli silti myös opintomatka; proosan muodossa esitettyä kritiikkiä itserakkauden ja omanedun ta­voittelun kyllästämää kapitalismia kohtaan.

Onko oikein, että omistus ja valta keskittyy yhä isommille ja harvemmille? Olenko itse aina ja joka paikassa valmis sanomaan: ”Ihminen ennen tehokkuutta?”